Menu

Uninvited (NES, 1991) – kuokkavieraana kauhukartanossa

NES-aikakaudella ei vielä tehty kovinkaan paljon ”osoita ja klikkaa” -pelejä, vaan kyseinen tyylilaji pysyi lähinnä PC-harrastajien yksinoikeutena. Eipä ihme; ilman hiirtä ei ruudun osoittelu ollut kovin mielekästä puuhaa. Muutama klikkailupeli NES:ille kuitenkin löytyy, eivätkä Kemcon julkaisemat kolme seikkailua ole lainkaan huonoimmasta päästä.

Shadowgate ja Deja’vu julkaistiin joka mantereella, mutta lisäksi niistä käännettiin myös meille skandeille omat ruotsinkieliset versiot. Kuitenkin kolmas sarjan peleistä, vuonna 1991 julkaistu Uninvited, saapui ainoastaan Amerikkaan. Siitä syystä se onkin monille tuntematon tapaus, ja pelin hinta muodostuu noin kaksin- tai nelinkertaisesta määrästä dollareita muihin sarjan tapauksiin verrattuna.

Haamujengin jäljillä

Tulikohan otettua liian monta lasillista eilen illalla, vai tapahtuiko kaikki oikeasti? Hyytävä tilulilu-musiikki säestää dramaattista kerrontaa, kun pelaajalle paljastetaan lähtökohdat. Varo! Viimeisin asia jonka muistat on pimeä varjo, joka ilmestyi kuin tyhjästä keskelle tietä autosi eteen. Kuulit siskosi huudon samalla kun suistuit tieltä suoraan päin puuta. Herätessäsi siskosi on poissa ja pahaenteinen bensan katku iskeytyy tajuntaasi.

Ei mene kauaa, kun pelaaja löytää itsensä harhailemasta isosta kartanosta – eikä mistä tahansa kartanosta! Ympärillä alkaa sattua kaikenlaista kummaa ja pelaaja huomaakin pian juttelevansa epäkuolleiden kanssa sekä selvittävänsä taloon kätkeytyvää synkkää salaisuutta. Piinaava musiikki säestää taustalla, eikä siskostakaan näy edes vilausta. Kysymys kuuluukin: pystytkö selviämään talon ansoista hengissä, vai liitytkö pian Dracanin uskollisiin alamaisiin?

Kemcon taattua laatua

Uninvited on juuri sellainen, mitä siltä Shadowgaten perintönä voisi olettaakin: sisältörikas juoni, täynnä kerättäviä (osa täysin turhia) esineitä, piilotettuja arvoituksia sekä kosolti erikoisia ja (voisin jopa väittää) hauskoja tapoja kuolla. Peli on samalla aikaa sekä julma että humoristinen, ja vaikka arvoitusten ratkomiseen on aikaa käytännössä loputtomiin, ei Uninvited silti päästä pelaajaa helpolla. Käyttöliittymä on tietokoneversion kaltainen, eli osoitinta liikutellaan ristiohjaimella paikkoihin, joita halutaan klikata. Näkymä tarjoaa aina yhden huoneen tapahtumat kerrallaan. Juonen ja arvoituksista perille pääsyn kannalta on olennaista, että pelaaja joutuu lukemaan paljon englanninkielistä tekstiä. Kielitaitoa pelin läpäisemiseen siis jonkin verran vaaditaan, joten kovin nuorille Uninvitedia ei tästäkään syystä voi suositella.

uninvited_05

Osa kuvauksiin kätketyistä vihjeistä liittyy suoraan pelin tapahtumiin, toiset pohjautuvat jollain tavoin yleistietoon. Lisäksi pelissä esiintyy tilanteita, joissa ei kummastakaan ole lainkaan hyötyä, vaan oikea ratkaisu on melkeinpä arvattava. Esimerkiksi kohdassa, jossa täytyy hankkiutua eroon koomassa olevasta ruumiista, loogisimmilta kuulostavat komennot ”take”, ”leave” tai ”hit” eivät auta. On käytettävä toimintoa ”use”. Ehkä ruumiin ’käyttäminen’ ei ensimmäisenä tulisi mieleen, mutta menköön tämän kerran.

Uninvitediin on piilotettu myös paljon huumoria. Haamujen joukosta löytyy Scarlett O’Hara, peilin edessä kannattaa pysähtyä hetkeksi ehostamaan ulkonäköä ja Shadowgaten tunnusmusiikin vinksahtaneen version pääsee kuuntelemaan huoneesta löytyvästä gramofonista. Toisaalta taas hieman liiankin omituisia asioita tuppaa pelissä tapahtumaan, eikä aina tiedä mitä niistä ajattelisi. Zombiet, pahat henget ja puhuvat patsaat kyllä menevät, mutta labyrintissa pelaajan kimppuun käyvä lentävä jättiläistomaatti on ehkä jo hieman liikaa?

Kauhukomediaa kahdeksalla bitillä

Alkuperäisen version NES:ille portatusta Uninvitedista loi ICOM Simulations vuonna 1986 Macintosh-tietokoneille. Tuo mustavalkoinen seikkailu oli NES-versiota huomattavasti yksityiskohtaisemmin piirretty ja sarjakuvamaisuudessaan vieläkin pelottavampi. En itse näe syytä, miksi osaa pelin sisällöstä on muutettu NES-versioon – esimerkiksi pelastettava pikkuveli muuttuikin siskoksi. Porttaus on toteutettu kuitenkin laadukkaasti NES:in suorituskyvyn huomioonottaen, ja allekirjoittaneelle Uninvited on yksi NES:in mieleenpainuvimmista peleistä.

Kokonaisuutena Uninvited on jännittävä ja huumorilla varustettu täysiverinen seikkailu, jonka pariin tekee mieli palata. Pelistä löytyy onneksi patteritallennus, joten sitä pystyy jatkamaan valitsemastaan kohdasta. Uninvited ei ole missään nimessä helppo ja nopeasti läpäisty peli, vaan ongelmanratkaisussa saattaa kulua helposti montakin pelikertaa. Ärsyyntymistä tuottavat pakottava pelimekaniikka avata kaikki ovet open-toiminnolla ennen sisään astumista, ”nothing happens” -tokaisut juuri kun luulit keksineesi ratkaisun ja ne hetket kun et kertakaikkiaan tiedä mitä tehdä.

Jos verrataan Uninvitedia Kemcon aikaisempiin point ’n’ clickeihin, kolahtaa Uninvited vähintäänkin yhtä kovasti. Se on musiikeiltaan kenties heikompi kuin Shadowgate, ja tunnelmaltaan vähemmän painostava kuin Deja’vu, mutta NES-konsolin kauhupeliksi se on juuri sopivan räävitön, eivätkä hetkittäiset rimanalitukset menoa hiljennä. Ehdottomasti yksi lisäarvoa tuova seikka on se, että kyseessä on yksi harvoista NES:ille tuotetuista kauhupeleistä. Jo pelkkä kotelon kansikuva olisi saanut minut lapsena säikkymään, puhumattakaan siitä että pelaajan kohtaamat hahmot kirjaimellisesti repivät tältä jäsenet irti. Näin aikuisena voin todeta, että tällaisesta menosta olen vain innoissani.

Kemcon valmistamat ”osoita ja klikkaa” -pelit ovat kaikki laadultaan hyviä ja edustavat lajityypin parhaimmistoa NES-alustalla. Ensimmäisen persoonan näkökulmasta kuvatut seikkailut tempaavat pelaajan mukaansa heti alkumetreiltä, hyvää kerrontaa pohjustavat kiinnostavat soundtrackit ja juonet ovat kaikki pienistä kliseistään huolimatta alusta loppuun saakka laatutavaraa. Jos Uninvited ei ole vielä entuudestaan tuttu, mutta pidit muista Kemcon seikkailupeleistä, tästä kannattaa ehdottomasti ottaa selvää. Mikäpä olisikaan parempaa Halloweenin viettoa kuin lähteä kaveriporukassa pienelle retroseikkailulle kauhukartanoon? Kummituskammoiset ja mielikuvitusmaailman vihaajat kuitenkin kääntäkööt katseensa, tämä seikkailu ei ole teitä varten.

 

Teksti ja kuvat: Riina Leinonen

Yksi kommentti

  1. Ilkka Tuokko kirjoitti:

    Sen on pakko olla ollut Shadowgate, jota tuli naapurinpojan luona pelailtua. Itse en olisi varmaan koskaan päässyt sitä läpi. Muuten eräs klassikko, josta mieluusti lukisin enemmän, on NES:in Maniac Mansion. 😀