Menu

Triadin nousu ja tuho

Viime aikoina timanttista nostalgiaa on tuntunut puskevan pelihuoneen hyllyyn vähän joka suunnalta. Vasta parisen viikkoa sitten hoiviini päätyi Remedyn varhainen debyytti Death Rally ja Gremlinin Space Crusade -figustelun PC-käännös. Nyt uusimman hankinnan myötä kahlataan vähintään yhtä syvällä alkulähteessä.

Kun minä olin nuori kloppi, Apogee Software oli yksi kovimmista pelitaloista. Apogee sekä kehitti pelejä että toimi julkaisijana toisten tuotoksille. Monet ikäpolveni edustajat muistanevat yhä esimerkiksi pari ensimmäistä Duke Nukemia, Bio Menacen ja Monster Bashin. Julkaisipa Apogee myös muun muassa id Sofwaren natsintapposimulaattori Wolfenstein 3D:n – ja juuri äsken mainitun Death Rallyn.

Myöhemmin Apogee uudelleenristittiin nimellä 3D Realms. Senkin jälkeen syntyi vielä kourallinen hyvin ikimuistoisia FPS-genren klassikoita: Duke Nukem 3D, Blood ja Shadow Warrior. Vaan syntyihän sitä ensimmäisestä persoonasta kuvattua räiskintää jo Apogee-viirinkin alla.

Niin, kyseessä on tietenkin vanha kunnon Rise of the Triad vuodelta 1995. Tai pelkkä ROTT, kuten sitä usein lyhennyksellä kutsuttiin. Jostain syystä Rise of the Triad ei ole koskaan kunnolla noussut klassisten FPS-genren edustajien kärkijoukkoon, mutta kyseessä on silti valtava nostalgiapaukku – ainakin minulle. Edellisestä pelikarrasta tosin lienee jo liki parikymmentä vuotta, mutta mitäs pienistä.

Aikoinaan tätä tuli pelattua hurjat määrät. Muistikuviini on syöpynyt lähtemättömästi esimerkiksi mielikuvituksellinen asearsenaali ja ultrabrutaali väkivalta lentelevine lihanpaloine ja veriroiskeineen. Järeimmillä kanuunoilla kun räiski menemään, niin johan meni vastapuolen ukkoa kappaleiksi. Jaa, että mitkä ikärajat?

Alun perin Rise of the Triadin oli tarkoitus toimia suorana jatko-osana Wolfenstein 3D:lle. id Software ei kuitenkaan moista halunnut – jatko-osa kun olisi saattanut syödä huomioita heidän omalta tulevalta räiskintäpeliltään. Siitä tosin tiedettin tuohon aikaan lähinnä vasta pelkkä nimi, Doom. Niinpä natsit kuitenkin pistettiin jäihin ja ROTTista muovattiin aivan oma juttunsa tuomiopäivän kultteineen.

Paranneltua Wolfenstein 3D:n pelimoottoria käyttänyt Rise of the Triad oli käytännössä varsin suoraviivainen tapaus, kuten niin monet muutkin aikalaisensa: tapa kaikki, säily itse hengissä, etsi avaimia ja etene lukituista ovista – välillä tietysti otetaan yhteen myös isojen ja ilkeiden lopparien kanssa. Perussettiä, etten sanois.

Omissa kirjoissani ROTTin harmaan massan yläpuolelle nostavat juuri normaalista poikkeava asevalikoima ja pelin tarjoilema ultraväkivalta, joka oli noihin aikoihin vielä melko harvinaista FPS-roiskinnoissa. Kieli oli kuitenkin varsin tukevasti poskessa koko ajan, eli mistään synkästä misantropian välikappaleesta ei tässä suinkaan ole kyse.

Tällä hetkellä suurin kysymysmerkki oikeastaan on se, toimivatko hankkimani kappaleen disketit vielä. Myyjä ei uskaltanut toimivuutta luvata, mikä ei toisaalta ole ihme – korput eivät tunnetusti ole mikään ajan hammasta parhaiten kestävä tallennusformaatti. Jännittäviä aikoja luvassa.

Rise of the Triadista on julkaistu myös remake pari vuotta sitten, mutta vähemmän yllättäen olen onnistunut pitämään näppini erossa siitä. Kuten jo Death Rallyn kohdalla totesin, alkuperäinen on aina alkuperäinen.

Yksi kommentti

  1. Kai Saarto kirjoitti:

    ROTT:in remake on ihan hauska old skool -mättö. Tesosin sen lopulta viime viikolla (sen oltua kokoelmassa toista vuotta). En jaksa enää muistaa originaalia niin hyvin, että osaisin sanoa onko se kuinka uskollinen. Framerate pyöri sadan päällä vanhallakin koneella, joten vauhtia rymistelyssä riittää kivasti.