Menu

Torment: Tides of Numenera (PC) -ennakko

Interplayn 1990-luvulla julkaisemat roolipelit olivat allekirjoittaneelle nuorempana kuin huumetta. Kovimmassa peluutuksessa olivat Baldur’s Gatet ja alkuperäiset Falloutit, mutta luonnollisesti myös Planescape: Torment tuli tutuksi samoihin aikoihin. Sille tänä vuonna julkaistava henkinen jatko-osa, isometrisestä 2.5D-perspektiivistä Unity-moottorin päällä huriseva Torment: Tides of Numenera on modernista toteutuksesta huolimatta alkutahdeiltaan asti juuri perinteiden nimeen vannova tekele.

Kiitos Kickstarterin ja joukkorahoituksen, klassiset roolipelikokemukset ovat jälleen ilonamme. Niiden uutta tulemista on ollut omalta osaltaan vauhdittamassa myös Brian Fargon luotsaama inXile Entertainment, joka ehti antaa oivallisen todisteen vanhan kaavan toimivuudesta toissavuotisella Wasteland 2:lla. Myöhemmin tänä vuonna studiolta on tulossa lisää herkkua Torment: Tides of Numeneran muodossa, joka ainakin tällaisen alustavan testikierroksen perusteella vaikuttaa hyvältä klassisen genren edustajalta – siitäkin huolimatta, että Early Access -maistiainen on selkeästi vielä kehitysversio, eli kaukana valmiista ja viimeistellystä tuotteesta.

Syy siihen, miksi Planescape Tormentin tarinaa ei jatketa suoraan Torment: Tides on Numeneralla, ja pikaisella vilkaisulla yhteistä peleille tuntuu olevan ainoastaan kummankin nimessä esiintyvä kituminen, johtuu tietysti vain lisenssikysymyksestä. Vaan kun asiaan syventyy, löytyy peleistä kyllä kosolti muitakin yhtymäkohtia: ympäröivällä maailmalla on iso rooli, ja aivan kuten Planescapessa aikoinaan, myös Numenerassa puitteiden luomiseen on käytetty aikaa ja rakkautta immersiivisen kokemuksen synnyttämiseksi – on haluttu saada pelaaja eläytymään, heittäytymään ja tuntemaan olonsa sellaiseksi, että nyt todellakin liikutaan aivan muissa maailmoissa, sellaisissa, joissa on olemassa oma rikas kulttuurinsa ja pitkä historiansa. Toisin sanoen ympäröivä maisema on muutakin kuin pelkkää kulissia. Tämä se onkin roolipelaamista parhaimmillaan.

Pieteetillä rakennetun maailman ohella pelin tarina on toinen kantava pilari. Protagonistimme on muistinsa menettänyt mysteerimies tai -nainen, jota jotkut menevät luulemaan jopa kuolemattomaksi jumalaksi. Mitä siihenkään sitten sanoo, kun asiasta ei ole itselläkään varmaan tietoa? Hahmonluominen tapahtuu periaatteessa erilaisten dialogivalintojen kautta perinteisen editorissa kikkailemisen sijaan, mikä on ihan mielenkiintoinen ja freesi lähtökohta. Puhetta ja tekstiä on pelissä muutenkin todella, siis to-del-la paljon. Dialogia, pohdiskelua, kuvauksia ynnä muuta luettavaa riittää kilometritolkulla, mikä kannattaa pitää mielessään, jos Lontoon murre ei kuulu omiin vahvuuksiin.

Kotisoturien harmiksi taistelua ei tunnu olevan hirveästi tarjolla, ainakaan Early Access -version perusteella. Toki vuoropohjaisia yhteenottoja tulee eteen silloin tällöin, mutta ainakaan vielä ne eivät tuntuneet edes kovin luontevilta, vaan pikemminkin jäykähköiltä ja jopa puuduttavilta. En rehellisesti sanottuna nauttinut taistelemisesta läheskään niin paljon kuin maailman tutkimisesta ja NPC-hahmojen kanssa jutustelusta. En sitten tiedä, muutetaanko dialogin ja taistelukohtauksien painotusta mahdollisesti pelin lopulliseen versioon, mutta toivoisin taisteluominaisuuksia paranettavan ainakin hieman, jotta ne nousisivat laadullisesti samalle tasolle muun pelikokemuksen kanssa.

Niin. Vaikka Numeneran Early Access -versio onkin vielä hyvin vajaa ja buginen raakile, osoittaa se hyvin pelin potentiaalin ja esittelee kiehtovan universumin, jossa riittää tekemistä ja tutkittavaa varmasti lukemattomiksi tunneiksi. Ainakin itse olen hyvin vakuuttunut kaiken näkemäni ja kokemani perusteella siitä, että tämä vanha ropenarkkari on vaarassa löytää vaarallisen addiktionsa uudelleen, kunhan valmis tuote aikoinaan tarjolle paukahtaa. Verhot kiinni, puhelin äänettömälle ja kuukaudeksi sukellus oudon kiehtovaan maailmaan – näin siinä mitä todennäköisimmin tulee käymään. Ja vaimo on tyytyväinen…

Lue lisää pelistä virallisilta Torment: Tides of Numenera -verkkosivuilta.

Teksti: Miika J.K. Halmela

Ei kommentteja