Menu

Puhemies viihtyy roolipelien parissa – haastattelussa Maria Lohela

Retrolordi.com ei ota kantaa puoluepolitiikkaan, sillä sivusto on poliittisesti, uskonnollisesti ja aatteellisesti sitoutumaton. Sivuston haastattelujen tarkoituksena on vain ja ainoastaan edistää tietoutta suomalaisten videopeliharrastuksen levinneisyydestä – myös eduskunnassa. 

 
On aika syyskuun viimeisen haastattelun. Tällä kertaa peliharrastuksestaan kertoo henkilö, jota ei ehkä ensisilmäykseltä uskoisi innokkaaksi pelaajaksi. Totta se kuitenkin on: Suomen eduskunnan puhemies Maria Lohela on julkisesti kertonut harrastavansa ahkerasti videopelaamista. Tämä puhuu omaa kieltään siitä, miten ajat ja pelaamisen salonkikelpoisuus ovat muuttuneet Riitta Uosukaisen tai Paavo Lipposen ajoista.

Lienee selvää, että kun eduskunnan puhemies mainitsee pelaamisen erääksi tärkeäksi harrastuksekseen, asiasta olisi kiinnostavaa kuulla lisää. Ja mikä mukavinta, rouva puhemies suostui vastaamaan muutamaan peliharrastustaan koskevaan kysymykseen.

Kuva: Matti Matikainen.

Eduskunnan puhemies Maria Lohela, suurkiitokset kun löysitte aikaa tälle haastattelulle. Mitä syksyynne kuuluu?

Syksy on vilkasta aikaa eduskunnassa. Puhemiehenä katselen ja kuuntelen päivänpolitiikkaa sen ulkopuolelta, mutta on tottakai äärimmäisen mielenkiintoista seurata keskustelua ja tunnelmia mediassa ja eduskunnassa. Tämä on ensimmäinen syksyni puhemiehenä, joten jokaisena päivänä eteeni tulee uusia, mielenkiintoisia asioita. Suhtaudun työhöni hyvin innostuneesti.

Miten eduskunnan puhemiehen tehtävissä toimiminen ja peliharrastus sopivat yhteen? Olette varmasti hyvin kiireinen – onko teillä vielä riittävästi aikaa videopeleille?

Koska pelaan vain yksin, voin pelata silloin kun minulla on aikaa. Ei sitä kyllä ole entiseen tapaan! Jos eteeni sattuu kokonaan vapaa päivä ja olen pelifiiliksellä, saatan ihan helposti pelata vaikka kellon ympäri. Jahka tässä syyssadepäivät koittavat niin eiköhän tuommoinenkin tilaisuus taas eteen tule.

Olette taatusti ensimmäinen puhemies, joka on julkisesti kertonut olevansa myös intohimoinen pelaaja. Millaisia kommentteja olette saanut peliharrastuksestanne?

Tuttavapiirissäni tai lähimmissä työtovereissani ei juurikaan ole pelaajia. Pelaamista harrastavia miehiä tunnen joitakin, mutta naisia en juuri ketään. Näin ollen en voi sanoa että pääsisin juurikaan pelaamisesta edes juttelemaan. Seuraan joitakin nettifoorumeita ja pelisivustoja niin pysyn vähän ajan tasalla pelibisneksen kuvioista ja tulevista peleistä.

Kun ehditte tarttua ohjaimeen, minkälaisen pelin parissa mieluiten vietätte aikaanne? Onko valintanne pelikonsoli vai tietokone? Entäpä mobiilipelit, harrastatteko niitä?

Pelaan ainoastaan konsolilla. Minulla on ollut kaikki Playstation-konsolit. Kytkin tuossa taannoin PS2:n televisioon pelatakseni jotain vanhoja pelejä retrohengessä, vaan eipä se konsoli enää toiminutkaan. Harmi! Tällä hetkellä pelaan pääasiassa PS4:lla, jonka ostin itselleni 36-vuotislahjaksi. Joskus pelaan myös PS3:lla. iPadilla minulla on joitain puzzleja ja taitopelejä. Mieluiten pelaan roolipelejä, toimintaseikkailuja ja tasohyppelyistä pidän myös. LittleBigPlanetit on tosi kauniita.

Pelaatteko yleensä yksin, vai oletteko myös moninpelien ystävä? Pelaatteko kenties yhdessä puolisonne tai ystävienne kanssa?

En pelaa moninpelejä lainkaan. En edes voisi, sillä aikatauluni ovat olleet jo useamman vuoden sellaiset että en voisi toimia kuten peliporukassa kuuluu ja sitoutua sovittuihin peiaikoihin. Porukassa olen pelannut kyllä Guitar Heroa, se oli oikein hauska seurapeli. Nyt kitarat ja rummut pölyttyvät kaapissa. Aika aikaansa kutakin.

Millainen pelikokoelma teiltä löytyy?

On niitä useampia kymmeniä kertynyt vuosien aikana. Jonkin verran olen ostanut ja ladannut pelejä suoraan verkosta. Minulla on useammasta pelisarjasta useita pelejä, mutta myös monia yksittäisiä pelejä.

Mitä pelejä olette viime aikoina pelannut? Voitte kertoa myös hieman mietteitänne niistä.

Eniten olen pelannut Witcher 3:sta, joka on tosin laajuutensa vuoksi kesken. Käytän peleissä tosi paljon aikaa kaikkien mahdollisten nurkkien koluamiseen, joten pääjuonen eteneminen tapahtuu sitten kun tapahtuu tai kyllästyn edes takaisin juoksenteluun. Witcherissä on myös jotakin koskettavaa rauhallisuutta ja luonnonläheisyyttä, joten sen parissa on helppo viihtyä visualisuuden vuoksikin.

Kesken on edelleen myös Assassin’s Creed Unity, vaikka sen julkaisusta onkin jo melko tovi. Vika on mahdollisesti minussa itsessäni, mutta jotenkin tuntuu että kontrollit siinä ovat aivan surkeat, yleistä sekamelskaa ja liikettä pelimaisemassa liikaa ja pelaaminen tuntuu hirveän työläältä enkä oikein pääse puusta pitkään. Tästä huolimatta kyseinen pelisarja on edelleen yksi suosikeistani, joten aion kyllä ostaa myös Syndicaten kun se tässä syksyllä ilmestyy.

Viime talvena ostin myös Domen arvostelun luettuani Lego The Hobbitin ja sehän oli juuri niin söpö, helppo ja viihdyttävä kuin ajattelinkin. Huumorilla ryyditettynä mitä toimivinta rentoutumista. Jurassic World onkin sitten jo vähän liian lapsellinen, mutta olen sitäkin pelaillut, koska se on niin helppo: helppo aloittaa, helppo pelata ja helppo lopettaa.

Mitkä ovat kaikkien aikojen lempipelejänne? Sellaisia, joihin ette kyllästy kymmenennenkään pelikerran jälkeen – onko sellaisia? Entäpä suosikkigenre? Toimintaa, seikkailua vai jotakin muuta?

Skyrim oli tosi hieno. Final Fantasy -sarjan parissa viihdyin todella pitkään. Uusimmat ovat jääneet kaupan hyllylle verkkopelipainotteisuuden vuoksi. Aiemmin mainitsemani Assassin’s Creed on suurin suosikkini. Harvemmin pelaan mitään peliä useampia kertoja, vaan valitsen pelit sen mukaan miten paljon siihen voi käyttää aikaa. Luen arvosteluja ennen ostamista ja jos pelin kestoksi kerrotaan hädin tuskin 10 tuntia niin todennäköisesti jätän sen hankkimatta ellei ole kyse aivan sensaatiomaisesta julkaisusta. Silent Hilleistä olen tykännyt. Seuraavaa Falloutia odotan kovasti. Tästä näkee että enpä osaa nostaa mitään yksittäistä peliä aivan ylitse muiden.

Klassinen kysymys: jos joutuisitte autiolle saarelle ja mukaan saisitte valita vain yhden pelin, mikä se olisi? Ja miksi juuri se – mikä tekee siitä erityisen?

Kyllä se on tuo Witcher 3, koska siinä on vielä paljon pelattavaa ja lisärikin tulossa.

Millainen historia teillä on pelaajana – milloin olette aloittanut? Oletteko harrastanut pelaamista jo lapsuudessanne? Millä laitteilla pelasitte tuolloin ja mitkä olivat suosikkipelejänne? Löytyikö Nintendoa tai muuta tuon aikakauden klassikkokonetta?

Ensimmäinen tietokoneeni oli Amiga ja sillä pelasin ahkerasti Giana Sistersiä ja Populousta. Olihan niitä toki muitakin, sillä kavereiden kesken innokkaasti kopioitiin pelejä toisiltamme. Myöhemmin muistan pelanneeni myös ensimmäistä Doomia, mutta siitä en oikein innostunut. Enkä ole sen tyylilajin peleistä tykännyt myöhemminkään. Nintendoa meillä ei ollut. Ensimmäinen konsoli oli PS1.

Onko teillä jokin erityisen hyvä muisto pelaamiseen liittyen? Kenties jokin saavutus, josta olette yhä ylpeä?

Jostain syystä muistan hyvin talvisen lauantai-illan lukioaikoina. Olin pelaillut pitkin päivää Silent Hilliä ja se oli niin jännittävä ja mukaansatempaava, etten olisi millään malttanut edes lähteä bilettämään kavereiden kanssa vaan olihan se lähdettävä kun tultiin hakemaan. Jatkoin sitten pelaamista kun palasin yöllä kotiin. Suhtaudun edelleen pelaamiseen samalla innokkuudella. Joskus kun on hyvä peli kesken en millään malttaisi laskea ohjainta käsistäni, vaikka olisi mikä meno edessä.

Millaisena näette pelialan kehittymisen, ja mitä mieltä olette suomalaisesta peliteollisuudesta?

Toivon suomalaiselle peliteollisuudelle menestyksen eväitä. Rohkeutta, luovuutta ja kovaa työtä tarvitaan. Tarvitaan myös poliittisia päätöksiä, jotka mahdollistavat yritysten kasvun ja kehittymisen.
 

Haluan lopuksi kiittää teitä vielä kerran ajastanne ja siitä, että avasitte peliharrastustanne lukijoiden iloksi.
 
 

Yksi kommentti

  1. Tono kirjoitti:

    Wou. Ensinnäkin oli tosi mielenkiintoinen haastattelu lukea ja haluan kiittää siitä että julkaisitte tämän haastattelun toisten luettevaksi 🙂 On kiva huomata että vakavien naamojen joukosta löytyy myös ihmisiä jotka osaa ottaa ilon irti elämästä kun kerkeää ja tykkää harrastaa videopelejä 🙂 Haluan kuitenkin kertoa eräästä kohasta mikä vähän pisti silmään: ''kuten peliporukassa kuuluu ja sitoutua sovittuihin peiaikoihin.''. Minulle vain tuli mieleen että eihän se ole pakko sitoutua mihinkään aikatauluihin tai peliporukkaan kun on kyseessä netissä moninpelaaminen teittyjen pelin keskuudessa. Esim. joku FPS tai Ajopeli niin sitä vaan voi yksin liittyä serverille pelaamaan muita pelaajia vastaa. Tämä ei siis tarvitse mitää kaveriporukkaa sohvalle eikä sitä tarvi toistaa 5h joka päivä vaan sitähän voi pelata pieninä annoksina/kokeilu mieles. Mutta eiköhän Puhemies jo itsekkin tiiä mitä tarkoitan joten taidan mainita turhasta 😀

    Mutta myös tiedän tuon harmillisen tunteen kun on ystäväporukan seurassa ainut peleistä kiinnostunut ja myös sen että vaikka ystävä porukassa olisikin pari tyyppiä jotka videopelejä harrastaa niin eivät he niistä asioista puhu niinkui puheen-aiheena vaan yleensä höpistää jostai aivan muusta. Luulis että samat harrastukset vahvistaa ihmis-suhteita mutta näin ei välttämättä aina käy.

    Mutta loppujen lopuksi, pakko vaan arvostaa ja nostaa hattua sille että sait näinkin herkullisen mielenkiintoiseen haastatteluun edes yhden eduskunnan kiireiltä 😀 Eli sinulle 10 pistettä ja papukaijan merkki 🙂