Menu

Arvostelu: Battlefield Hardline – soolopelaajan näkökulma

Kun Electronic Artsin edustaja tiedusteli kiinnostustani ottaa Battlefield-räiskintäsaagan tuorein osa Hardline arvosteltavaksi, epäröin hetken ennen myöntävän vastauksen antamista. Battlefieldit kun tunnetusti ovat verkkopelaajien heiniä, minä taas en moninpelaamisesta piittaa. En myöskään ole pelannut sarjan muita osia, joten vertailupohjaa aiempien pelien suhteen ei löydy. Lopulta funtsin että hitot – miksen selvittäisi, mitä Battlefield Hardline tarjoaa kaltaisilleni yksinpelaajille. Ovathan esimerkiksi Call of Duty: Modern Warfare -trilogian soolokamppikset olleet oikein pätevää action-viihdettä.

Jo 14. osaansa ehtinyt Battlefield hylkää Hardlinen myötä perinteiset sota- ja sotilasskenaariot ja hyppää suoraan urbaanin Amerikan neonvalojen sykkeeseen poliisien ja rosvojen johdolla. Lisäksi yksi muutos on tapahtunut studiopuolella: DICEn sijaan kehityksestä on vastannut mm. Dead Space -scifikauhusteluista tunnettu Visceral Games. Tapahtumapaikkoina toimivat Miami ja Los Angeles tuovat väkisinkin mieleen erään Michael Mannin kasarisarjan, kun kaduilta yritetään siivota kriminaalien ohella myös huumeita ja mätiä kyttiä. Kliseinen asetelma, kenties, mutta mikäs siinä kun tarinan ympärille nidottu toiminta on varsin messevää. Loppujen lopuksi tällaisissa peleissä stoorin tarkoitus onkin vain antaa edes jonkinlainen oikeutus räiskinnälle.

bf1

TV-sarjamaista kerrontatapaa – mukana on oikein alkuintro esittelyteksteineen ja tunnareineen – lainaava kampanja koostuu perusteet opettavasta lyhyestä prologista ja kymmenestä varsinaisesta episodista, jotka kuljettavat juonta eteenpäin vauhdikkaasti. Päähahmona heiluu Nick Mendoza, Miamin poliisilaitoksen tuore etsivä. Liian korkean moraalinsa takia mies petetään ja lavastetaan syylliseksi kovan luokan virkarikkomuksiin suunnilleen pelin puolivälissä. Häkkihän moisesta heilahtaa, joten loppupuoliskolla taistellaan lyhyen pakomatkan jälkeen lain väärältä puolelta syyllisten rankaisemiseksi ja oman nimen puhdistamiseksi. Siinä juoni kaikessa lyhykäisyydessään.

Pelimekaniikan omaksuu nopeasti, sillä hahmon ohjaamisesta on tehty sopivan intuitiivista. Mendoza juoksee, ryömii ja kyykistelee, kurkkii suojien takaa ja räiskii niiden ylitse, poimii tarvittaessa aseita kukistetuilta vihollisilta sekä etsii todisteita ympäristöstä futuristisella CSI-luokan skannerilla. Kunnon poliisi tietenkin pyrkii pidättämään viholliset ampumisen sijaan. Virkamerkkiä vilauttamalla pahikset pudottavat reikärautansa ja antautuvat lainvalvojalle – kunhan vain sattuvat olemaan yksin tai korkeintaan parin kaverinsa kanssa. Vähänkään isompi ryhmä panee hanttiin ja tarjoaa vastaukseksi kuumaa lyijysuihkua. Tällöin revolverit ja rynnäkkökiväärit soivat miehekkäästi luotien repiessä esimerkiksi puuseiniä ja sementtisiä pilareita. Kiivaan tulitaistelun jälkeen ympäristö on tuhoutunut sopivan uskottavasti.

bf2

Rikollisten joukkoon mahtuu lisäksi erityisillä pidätysmääräyksillä varustettuja lainrikkojia, jotka ainakin kannattaisi pyrkiä pistämään poseen hautuumaan sijaan. Nohevasta toiminnasta palkitaan uusilla aseilla ja pisteillä, jotka nostavat omaa rankingia taso tasolta. Tason nousun myötä avautuu lisää tussareita, niiden viritysosia ja muita yleishyödyllisiä vekottimia. Käytössä olevaa arsenaalia pääsee vaihtamaan ja räätälöimään usein: aina kenttien välissä, kuoleman korjatessa ja kentistä löytyvien aselokeroiden äärellä. Näin käden ulottuvilla on lähes aina saatavilla tilanteeseen kuin tilanteeseen parhaiten sopiva välineistö, oli tarvetta sitten haulikolle tai tarkkuuskiväärille. Erilaisia aseita on tarjolla peräti niin suuri valikoima, etten ehtinyt koittaa niistä puoliakaan yhden läpipeluukerran aikana. Toisinaan päästään myös erilaisten ajoneuvojen puikkoihin: on autoja, suokiitureita ja jopa panssarivaunuja. Ajamiskohdat ovat naurettavan yksinkertaisia, mistään simuloinnista ei kannata edes puhua.

Skannerin käyttäminen tuo mieleeni Batman: Arkham -sarjasta tutun etsivänäkömoodin. Maailma muuttuu siniseksi, skanneri osaa poimia kaikki viholliset seinienkin takaa ja seurata näiden liikkeitä. Laite myös kertoo uusien johtolankojen ja todisteiden tarkat sijainnit kompassia ja etäisyysmittaria tarkkailemalla. Tällainen kevyt puuhastelu on ihan hauskaa vaihtelua ja luo osaltaan lisää poliisimaista fiilistä pelaaamiseen. Samoihin rikostapauksiin liittyviä todisteita löytyy yleensä useamman episodin matkalta, ja keissin ratkaisemisesta palkitaan tuttuun tapaan uudella sälällä, aseilla ynnä muilla hilavitkuttimilla. Myös jos jonkinmoista ja -sävyistä mitalia vilahtaa ruudun ylälaidassa tuon tuostakin, mutta leaderboard-sijoista piittaamattomalle niillä ei liene mitään merkitystä.

Teknisesti Battlefield Hardline on erittäin miellyttävä. Testaamani PlayStation 4 -version grafiikka vastaa etenkin kasvoanimaation osalta kirkkaasti tämän päivän standardeja – harvassa pelissä olen nähnyt yhtä ilmeikkäitä naamoja. Frostbite 3 on selvästi varsin kykenevä ja moderni pelimoottori, sen verran uskottavia kuvia sen avulla saadaan luotua. Hahmoanimoinnissa tai ääninäyttelyssä ei muutenkaan ole mitään vikaa, vaan toisinaan Hardline onnistuu välittämään jopa melko vahvaa immersiota ja siellä olemisen tunnetta. Myös pitkät piirtoetäisyydet ja värivaloissa kylpevät kaupungit saavat aikaiseksi pientä wau-efektiä. On hienoa huomata, miten nykyisen konsolisukupolven voimavarat alkavat nähtävästi pikkuhiljaa realisoitumaan uskottavamman audiovisuaalisen ulosannin muodossa.

bf3

Ongelmiakin Hardlinesta löytyy, eritoten näin soolosankarin näkökulmasta. Suurin heikkous on yksinpelikampanjan lyhyt kesto, toinen miinus tulee putkimaisista kentistä. Vaikka välillä tarkoitus olisikin hiippailla ja kolkata, taseroida tai vangita roistot yksitellen samalla vältellen apuvoimia paikalle kutsuvan hälytysjärjestelmän laukeamista, normaalillakin vaikeustasolla viholliset on helppo napsia hengiltä raakaa tulivoimaa käyttämällä. Vain satunnainen epäonninen pääosuma heittää pelaajan edellisen automaattitallennuksen kohdalle, mutta muuten Mendoza kestää kuritusta vähän liiankin kanssa. Haastetta mielivän siis kannattaa vetää vaikeussäädin tappiin heti alussa.

Yhteenveto: Battlefield Hardline on toimiva räiskintäpaketti, jonka soolokampanja viihdyttää mainiosti kestonsa ajan. Uudelleenpeluuarvoa ei kuitenkaan pahemmin löydy, siksipä suosittelen peliä ensisijaisesti verkkoräiskintöjen ystäville. Offline-sotureiden sen sijaan kannattaa harkita täyteen hintaan tehtävää ostopäätöstä tarkemmin.

Ei kommentteja