Menu

Operaatio pahvipreservaatio: boksit turvaan maailmalta

Olen höpissyt aiheesta aiemminkin, mutta menköön nyt taas kun asia on sydäntä lähellä.

Moderni tietokonepelaaminen ei juuri helpommaksi enää muutu. Parilla hiirenklikkauksella digikaupasta ostettavat pelit humahtavat koneelle huipputehokkaita laajakaista- tai valokaapeliyhteyksiä pitkin Visan vingahtaessa. Monen Steam-kirjastot pullistelevat satojen nimikkeiden kokoelmia, ja ainahan ne halvat Humble Bundle -paketit on napattava jonon jatkoksi. Ehkä niitä ehtii pelaamaan sitten eläkkeellä?

Toista oli joskus. Junnuvuosinani pelit piti käydä ostamassa 60 kilometrin päässä sijaitsevasta isommasta kaupungista, joka Turkuna tunnettiin. Synnyinkaupungissani Laitilassa tarjontaa oli tasan yhdessä kodinkoneliikkeessä, ja heidänkin valikoimassaan taisi olla peräti kahta tai kolmea eri peliä. Nykyajan keksinnöt kieltämättä helpottavat monia asioita, mutta ykköset ja nollat ovat silti kovin sieluttomia fyysiseen objektiin verrattuna.

Olen viime aikoina halunnut tietoisesti kunnostautua vanhojen PC-pelien preservoimisessa. Vaikka GOG.com ja muut vastaavat palvelut tekevät retron kokemisesta vaivatonta, ei mikään voita autenttista pelipakkausta sisältöineen. Korput, lerput tai CD-levyt, ohjekirjat, paperi- tai kangaskartat sekä muut oheissälät riipuksista feikkisanomalehtiin – osa pelin sielusta on sen alkuperäisissä oheismateriaaleissa. Vanhat tietokonepelit ovat myös esteettisesti miellyttäviä isoine pahvikoteloineen. Niissä kansitaidekin pääsee oikeuksiinsa, aivan kuten LP-levyissä.

Kuluneen loppusyksyn aikana onnistuin pelastamaan muutaman klassikon maailmalta. Mukana on perinteistä vanhan koulukunnan seikkailua, ensimmäisen persoonan räiskintää sekä toimintaa ja strategiaa, roolipelejä unohtamatta. Annan kuvien puhua puolestaan, sillä konkretia on kaunista.

 

 

 

 

 

 

 

4 Kommenttia

  1. Tono kirjoitti:

    Minä kyllä mieluusti ostan pelin ja monen muunkin edelleen fyysisenä. Digitaalisena vasta sitten jos on ns. pakko. Moni digitaalisten pelien kerääjä periaatteessa häviää siinä vähän taloudellisesti kun digitaalista peliä jota et jaksa pelata enää toiste niin et voi viedä videopelikauppaan vaihtoon. Minä taas pidän siitä että saan peleistä edes jotai hyvitystä joskus jos en myymällä niin sitten vaihtamalla. Ja on se nyt siistimpää kun pelit ysm. on rivissä hyllyssä koristamassa sitä ja on sisällä ohjekirjat sekä pelikotelossa ehkä jopa hienokin artwork:ki. Oma suosikkipelikauppani on ehdottomasti Puolenkuunpelit. Reilut hinnat, paljon valikoimaa, pelien, leffojen ja konsoleiden vaihto onnistuu sekä aina kun maksaa ostoksesta 25€, saa leiman korttiin tai tähen nettikaupas (Tämä myös pätee vaihtokauppaan että jos vaikka viet vaihtoo tavaraa, saat niistä 20€ vaihos, otat 25 euron tuotteen hyllyltä ja maksat 5 euroa väliä niin siitäkin saat leiman) ja kun on keränny 10 leimaa niin seuraavasta ostoksesta saa 25 euron alennuksen. Eli todella kannattavaa.

  2. Tono kirjoitti:

    Vielä lisään: Jos sitten etsimääni peliä ei löydy suosikki pelikaupastani, etsin sitten muualta ja poikkeuksen nimissä ostan sen muualta.

  3. Riku kirjoitti:

    tulispa nuo laatikot takasi 😀 mulla on ikävä starcraft 1 laatikkoa se oli niin magee

  4. Antti Kökkö kirjoitti:

    Mieleen on jäänyt kommentti jokus 90 -luvulta kun tuskasteltiin varsinkin PC -pelien järkälemäisiä boxeja, kun etenkin pleikkaripuolella pelitmyydään kätevämässä koossa. Kieltämättä itsekkään ei tullut arvostettua paljoa boxeja kun alkoi oma huone täyttyä niisä ja veivät kohtuuttomasti hyllytilaa. Ei silti, nykyiset fyysiset pelit DVD -boxeissa kansitaide ei todellakaan pääse oikeuksiinsa.

    Yksi idea voisi mielestäni olla pelien julkaiseminen LP -levyjen tyyppisesti, että paketin voisi kiinnittää halutessaan vaikkapa seinille. Taide pääsisi oikeuksiinsa ja tilan vieminen helpottaisi kun mielestäni pakettien turha paksuus poistuisi.