Menu

Millaista oli Nintendon suomenmestaruuskisoissa vuonna -92? Mestari muistelee

Historian siivet hakkaavat nyt siihen malliin, että jonkinmoinen tornadovaara uhkaa syntyä. SM-tason Nintendo-pelaaja ja virallinen Suomen mestari Jukka-Pekka Kohtala muistelee marraskuista sunnuntaita vuodelta 1992, jolloin käytiin tiukkaakin tiukemmat Nintendon suomenmestaruuskilpailut edesmenneessä sisähuvipuisto Planet FunFunissa. Legendaarinen Nintendo-lehti laati tapahtumasta tuolloin kattavan reportaasin, jonka voit lukaista tästä:

(Skannaukset suurenevat klikkaamalla. Skannit: nesretro.com/von Iesus)

 

Jännitystä, huijausyrityksiä ja tulevia julkkiksia – Nintendon SM-kisat 1992 olivat täynnä draamaa

 

Morjensta Jukka-Pekka, Nintendon Suomen mestari vuodelta 1992. Millaiset muistot sinulla on kyseisestä SM-kilpailusta, joka käytiin tuona marraskuisena sunnuntaina?

Kyllä tuo reissu on syöpynyt ajukoppaan. Marraskuu, pikkupakkasta ja sen verran lunta että maa oli valkoinen. Muistaakseni lisää satoi vielä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä.

Odoteltiin pääsyä Planet Funfuniin melkoisella jännityksellä. Aluksi tutustuttiin paikkaan, kunnes pelaaminen alkoi. Eka, millä lähdettiin karsimaan, oli TaleSpin, joka oli tuttu peli. Sen kanssa ei kuitenkaan mennyt kovin kaksisesti, taisin jäädä jonnekin keskivaiheille pisteissä.
Toisaalta pelissä sai niin vähän pisteitä, ettei se hirveästi haitannut.

Toisena pelinä oli Super Scopen LazerBlaserin Intercept, jos oikein muistan. Muistaakseni tähtäys oli minulle liikaa vasemmalla ja Scopea ei saanut kalibroida, joten piti ottaa sitten vielä pikku offset huomioon. Olin hankkinut Scopen itselleni jo aikaisemmin, joten harjoitusta oli tullut melkoiset määrät – itse asiassa Scope tuli hankittua Oulun karsintojen jälkeen, missä se oli esillä ja pääsin sitä silloin kokeilemaan.

Kolmas peli oli kaikille tuttu Super Mario World. En muista, mitkä pisteet sain siitä, jossain top 10:ssä muistelisin olleeni. Itse asiassa Thomas Wahlroosia (Björn Wahlroosin poika), joka keräsi parhaimmat pisteet tässä pelissä, syytettiin huijauksesta. Hän teki niin, että heti alussa Yoshi’s Island -alueen kakkoskentässä tuli alussa kilpikonnan kuori, millä sai hankittua lisäelämän kilpikonnista, ja sit vain nopeasti kuolema ja uudestaan. Hän rumbasi tuota kenttää sen minkä viidessä minuutissa ehti. No, säännöissä ei tällaista oltu kielletty, joten…

Semifinaalipelinä oli On the Ball. En muista nähneeni kisojen jälkeen kaupoissa, että olisi edes tullut virallisesti Suomeen myyntiin – voin kyllä olla väärässä. Itse pidin pelistä: idea oli pyöritellä pelitaustaa, ja ruudun keskellä oli pallo mikä tavallaan putosi koko ajan alaspäin. Duudson-Jarno oli siinä silloin vastassa.

Super Off Road oli sitten finaalipeli. Mikko Fagerlund lähti minua haastamaan tuhlaamalla aluksi kaikki rahat turbo boostin, kun itse taas parantelin auton moottoria, jousitusta ja renkaita. Turbot oli niin lyhkäinen ilo, ettei niillä tehnyt hirveästi yhtään mitään. En muista, millaisissa tilanteissa nuo pari häviötä tuli – liekkö vain sattui menemään ajo todella pieleen. No, voitto tuli kuitenkin.

Voitit mestaruuden aika suveneeristi: tosiaan esimerkiksi nykyään Duudsoneista tunnettu Jarno Laasala karsiutui rinnaltasi. Taisit olla nuorempana kova pelaamaan? Mitkä olivat suosikkejasi?

No joo, se voitto tuli lopulta melko helposti. Se, että kotona oli Super Scope 6 (on vieläkin), vaikutti melkoisesti. Kun nyt katselin noita loppupisteitä noista Nintendo-lehden skannauksista, niin minun olisi tarvinnut saada Scopesta 15 730 pistettä ja olisin silti päässyt semifinaaleihin. No, tiedä häntä, oisinko. 🙂

Tulihan sitä pelattua hurjia määriä. Kavereille alkoi aikoinaan ilmestymään C64:ia ja itse sain C128:n. Sitten tuli jo Amiga 500:nen. Kyllä sitä tuli vietettyä kavereilla monia öitä fosforin hehkua tuijottaen. Amigalla oli niin pitkä lista hienoa pelejä, ettei mitään rajaa: Speedball 2, Chaos Engine, Lotus Esprit Turbo Challange, Super Cars, Dogs of War ja ties mitä kaikkia.

Itse kuitenkin hyppäsin Nintendon kelkkaan, ja sitten tuli tahkottua NES:iä ja SNES:iä. Molemmista laitteista pidin listaa peleistä, jotka olin pelannut läpi. Molemmilla koneilla oli melko täysi A4:n listattuja pelejä.

Kyllä nuo ajat herättää kaihoisia muistoja: kun kävin esim. modauttamassa NES:n yhtenä sateisena lauantaina, että pääsisi pelaamaan Super Mario Bros. 3:sta, jonka isä oli tuonut jenkkireissulta. Ne oli aikoja ne.

Suomen mestari sai lehtijutun mukaan palkinnoksi esimerkiksi Mario-pokaalin, yhteistyötä Nintendon kanssa ja matkan Nintendon Pohjoismaiden mestaruuskisoihin. Onko pokaali yhä tallessa?

Korjaan: yhteistyötä Nintendo-lehden kanssa. 😉 Joo, kyllä sitä yhteistyötä ja noita PM-kisoja odoteltiin. Sieltä olisi sitten päässyt MM-kisoihin, mikäli sijoituksia olisi tullut. Ei sinne loppujen lopuksi koskaan mitään kutsua tullut. Pokaali on vielä tallessa.

Kuva: Jukka-Pekka Kohtala

Millaista yhteistyötä voittosi sitten poiki?

No, ei minkäänlaista. 🙂 Tuolloin Suomessa elettiin sitä kuuluisaa 90-luvun laman huippua ja niinhän siinä sitten kävi, että tämä Markus Selinin Keravalle perustama sisähuvipuisto Planet FunFun meni konkurssiin, ja samassa kaatui myös Nintendon maahantuontiyritys Funente Oy. Funentella oli konkurssiin mennessään 42 miljoonan markan velat alla.

Vieläkö pelaaminen maistuu? Tuleeko pelattua vanhoilla vai uusilla koneilla? Löytyykö kotoasi yhä 8-bittistä tai Super Nintendoa?

Kyllähän tuo pelaaminen maistuu, mutta nykyään enää vain pieninä annoksina. Jotenkin näistä uusista vehkeistä ja peleistä on mennyt se viehätys, mikä silloin SNES:n aikaan oli.
Wii U:lla tulee pelattua uusia ja vanhoja pelejä. Tätä nykyä hyllystä löytyy Wii U, Wii, GameCube, N64 ja SNES (US), JOKA ON RIKKI! Ehkä elämäni tärkein konsoli, ja se on sökönä. Pitäis jaksaa hankkia uusi tai toimittaa tuo korjauspalveluun, mitä jenkeissä on näille vehkeille. Eniten on harmittanut vanhan NES:in myyminen pois aikoinaan, että sain SNES:in.

Millaisista peleistä nykyään pidät ja mitkä ovat suosikkejasi?

Nykyään nuo pelit menee mahdollisimman helpolle linjalle. Ei jaksa mitään, missä pitää opetella hirveä määrä näppäinjuttuja, että hommasta sais jotain irti. Ostin keväällä Prisman poistolaarista Ninja Gaiden 3: Razor’s Edgen -70 % alella ja +15 % asiakasomistaja-alennuksella. Jaksoin tunnin pelata, ja sen jälkeen ei ole tullut koskettua peliin.

Kun ei ehdi pelaamaan aktiivisesti, niin melko nopeasti unohtuu näppäincombot jne. Aikaa ei tahdo olla enää samalla tavalla kuin silloin aikoinaan, kun pystyi tahkoamaan seitsemän tuntia päivässä pari viikkoa putkeen.

Kyllä ne nuo Mariot ja Mario Kart on edelleen suosikkeja, ja Zeldat tietysti, klassikot.

2 Kommenttia

  1. Tono kirjoitti:

    Kyllä oli ilo lukea tätä blogia ja varsinkin noita todella eeppisen siistejä kahta sivua jonka kuvat tänne sait postattua. Kyllä oli muhkee kilpailu, Ite vaan olin tolloin 5v joten tollasista kilpailusta ollu teitookaan 😀 Mutta kiitos kovasti tästä blogista 🙂

  2. Nimismies kirjoitti:

    Tää oli kova. Kiitos!