Lähdimme eilen tsekkailemaan kaverini kanssa kirpputoritarjontaa hieman ”merta edemmäs”, tarkemmin ottaen Salon suuntaan. Ennalta laaditun reitin varrelle mahtui päälle toistakymmentä kirppistä, kilometrejä kertyi reippaasti yli pari sataa ja aikaakin kului suunnilleen yhden tavallisen työpäivän verran plus vähän vielä päälle – kymmenen tuntia lienee lähempänä totuutta. Kieltämättä hurjaa meininkiä (semminkin kun nyt päivisin pitäis vissiin vääntää oppariakin), mutta kerrankos sitä. Nyt seuraa raporttia päivän kulusta ja löydöksistä.
Kierros alkoi ihan lupaavasti, sillä heti ensimmäisessä paikassa vastaan tuli kaverin kaipailema orggiksen Xboxin S-mallinen ohjain, Worms 4: Mayhem -peli ja ko. konsolin DVD-kaukosäätimen vastaanotin. Itse kapulaa emme löytäneet, vaikka kaivelimme hyllyjä tovin. Jotakin muuta mielenkiintoista kuitenkin osui pian omaan silmääni.
Tunnistin laitteen muodon välittömästi, olinhan aiemmin syksyllä saanut Pelihuone Enterin Antilta samanlaisen koneen itselleni. Siinä kirppariloosin alimmalla hyllyllä, pienen pölykerroksen peittämänä lepäsi ehta retromasiina: Philips Videopac G7000. Sen mukana tuli vieläpä kuusi siistikuntoista peliä alkuperäisissä koteloissaan ohjekirjoineen päivineen. Lisäksi laitteelle oli annettu toimivuustakuu, joka sekin osaltaan auttoi ostopäätöksen tekemisessä.
Xbox-härpäkkeet ja Videopac-setti kustansivat yhteensä nelisen kymppiä – kyseessä on suht edullinen satsi, vaikka eihän Videopac toisaalta koskaan mikään superarvokas laite ole ollutkaan. Koska itse omistan Videopacin ennestään, kaikki ensimmäisen etapin löydökset menivät kaverilleni. Mies olikin varsin tyytyväinen hankintoihinsa.
Tämän jälkeen poikkesimme parissa mestassa, joista valitettavasti jouduimme poistumaan tyhjin käsin. Tarjolla olisi toki ollut ylihintaisia NHL- ja FIFA-sarjojen pelejä ynnä muuta vastaavaa ongelmajätettä ja shaibaa, mutta ei mitään etäisestikään kiinnostavaa. Seuraavassa paikassa sitten lykästi jo pikkuisen – löysin nimittäin pitkään ostoslistallani keikkuneen leffan vaivaisen parin egen hintaan. Cowabunga, baby!
Kyseessä on tietysti iki-ihana klassikko suoraan vuodelta 1990: Teenage Mutant Ninja Turtles, ja vieläpä nykyaikaisena, silmiä hivelevänä BD-julkaisuna! Voi veljet, tämä alkuperäinen ysärileffa jättää Jonathan Liebesmanin ohjaaman modernin pökäleen armotta varjoonsa. Siinä on meinaan eräs viime vuosien tylsimmistä ja turhimmista rebooteista heti José Padilhan kipparoiman RoboCopin rinnalla. Hyi.
Seuraavat pari paikkaa olivat taas aika lailla tyhjää täynnä: ylihintaisia PS2- ja Xbox 360 -pelejä riitti ja ne muutamat järkevämmin hinnoitellut tapaukset olivat kaikki sellaisia, että a) emme niitä halunneet tai b) mokomat jo löytyvät omista hyllyistämme. Huoh, sen siitä saa kun omistaa paljon pelejä.
Pari semikiinnostavaa lautapeliä olisi ollut tarjolla (esimerkiksi Algan vanha Disneyn Robin Hood), mutta hinnat oli vedetty kuntoon nähden yläkanttiin. Lisäksi myyjä oli onnistunut turmelemaan pelinsä vetämällä laatikoiden ympäri pari kierrosta kirkasta pakkausteippiä (!!). Joo, ei varmasti lähde komponentit kävelemään sisältä, mutta tokkopa niitä kukaan tuon jälkeen enää ostaakaan.
Seuraavalla kirpparilla jatkui sama meno turhien PS2-, FIFA-, NHL-, ja Xbox 360 -pelien osalta, mutta tällä kertaa onnistuin bongaamaan edes jotakin ostamisen arvoista. Tyrkyllä oli useampikin PC:n big box -paketti, muun muassa saksalainen julkaisu Return to Monkey Islandista parin kympin hintapyynnöllä (lol), vanha Men in Black -lisenssipläjäys neljän euron hinnalla ja Terra Nova: Strike Force Centauri eurolla, jonka lopulta poimin kainalooni.
Tämän jälkeen teimme taas pari aika turhaa visiittiä pienemmille kirppareille, joiden retropuolen valikoima koostui lähinnä mummojen vanhoista päiväpeitteistä. Saattoi siellä jossakin ehkä joku palapelikin vilahtaa, ehkä. Ei kiinnostanut.
Näiden jälkeen vuorossa oli koko rundin erikoisin paikka, valtava halli täynnä romua. Tai nyt kyllä vähän huijasin, sillä romua nimittäin oli kukkuroittain jo hallin ulkopuolella. Ainakin minun silmiini roipe pihalla näytti lähinnä sekalaiselta rakennusjätteeltä. Sisällä sitten avautuikin aivan erilainen valtakunta – nyt oltiin osto- ja myyntiliikkeiden alkulähteillä, paikassa josta voisi löytää mitä vain (tai sitten ei).
Vastaa