Menu

E.V.O.: Search for Eden (SNES) – evoluution viemää

Olet Gaian synnyttämä Elämä, ja matkasi on vasta alussa. Tehtävänäsi on selviytyä läpi viiden esihistoriallisen aikakauden, aina alkumerestä ihmisen syntymään. Evoluution sanelemana vain muutoksiin sopeutuvimmat yksilöt selviävät hengissä, joten sinun on kehityttävä muita paremmaksi. Mikäli selviät näistä haasteista, saat ottaa ansaitun paikkasi Gaian rinnalla Edenissä… Kuka, mitä, häh?

Kyseessä on Enixin (nyk. Square Enix) vuonna 1992 julkaisema, varsin omaperäinen SNES-peli, E.V.O.: Search for Eden. Se on sivusta skrollaava toimintaseikkailu, joka heittää ohjattavaksi pienen kalan suuren valtameren keskellä. Pelaajasta itsestään on kiinni, mihin suuntaan kalaa ryhtyy kehittämään. Etenkin aikakausien edetessä mahdollisuudet ovat yllättävän monipuoliset. Evoluutiota ei kuitenkaan saa ilmaiseksi, vaan sen eteen on tehtävä töitä. Sanalla sanoen kyse on grindauksesta, eli samojen vihollisten mättämisestä yhä uudelleen, jotta hahmo kehittyisi.

Esihistoria tutuksi?

Seikkailun edetessä pelaajalle syötetään enemmän ja vähemmän todenperäisiä viittauksia evoluutioteoriasta, sekä opetetaan samalla aikakausien ja esihistoriallisten eläinten nimiä. Taustatarina on mielenkiintoinen, muttei totuudenmukainen. Oikeastihan sama eläin ei voi kehittyä näin nopeaa tahtia, eikä todellakaan toiseksi lajiksi. Kyse on vain mielikuvituksen tuotteesta, joten kukkahattutädit hys! Jotta päästään vielä enemmän fantasian puolelle, esiin putkahtelee tuon tuostakin mystisiä kristalleja, jotka voivat aiheuttaa erikoisia muodonmuutoksia – eikä pilvissä leijuvaa lentoliskojen kaupunkia voida myöskään aivan historialliseksi paikaksi väittää.

evo_04

Ensimmäinen aikakausi kuvastaa aikaa ennen elämää maanpinnalla, toisella aikakaudella alkaa liskojen kehitys ja kolmannella dinosaurukset ovat valloillaan. Tästä eteenpäin on entistä enemmän pelaajan käsissä, millä lajilla jatkaa selviytymistaistelua: liskon, linnun vai nisäkkään muodossa. Tarina päättyy ihmisen astuessa kuvioihin ja aloittaessa jälleen uuden aikakauden, jota elämme edelleen.

Kehitys kehittyy

E.V.O.:ssa kuljetaan keskenään samankaltaisten kenttien läpi syöden kaikkia vastaantulevia eläimiä. Voitetuilta otuksilta putoilee lihanpaloja, jotka antavat evoluutiopisteitä. Pisteitä käytetään uusien evoluutiomuotojen ostamiseen tai aiemmin tehtyjen poistamiseen. Kehitettävien ruumiinosien kirjo on laaja; raajoista sarviin ja ruumiinmuodoista hampaisiin. Yhdistelemiseen voi käyttää joko mielikuvitusta tai hahmon omaa voimakkuustaulukkoa, jota seuraamalla voi pyrkiä parantamaan haluamiaan arvoja. Esimerkiksi panssarin kokoa kasvattamalla puolustus nousee, mutta nopeus pienenee. Pelaaja joutuu siis valitsemaan, mitä ominaisuuksia pitää muita tärkeämpinä.

evo_12

Grafiikat ja taustat ovat kauniita ja hahmot yksityiskohtaisia. Siksi onkin hauskaa, että omien evoluutiokokeilujen tuloksia pystyy tallentamaan pelin muistiin gallerian koostamiseksi. Myös etenemisen voi tallentaa sopivissa kohdissa, sillä pelistä löytyy paristomuisti ja peräti kolme tallennuspaikkaa. Musiikkeja ei sen sijaan voi kehua. Vaikka osa biiseistä on ihan jees, osa on kauheaa kuraa. Kaiuttimet tekee mieli kääntää pois päältä kuunneltuaan muutaman minuutin samaa parin sävelen ylös- ja alaspäin sahaamista.

Peli ei ole juonivetoinen, vaikka eri aikakausien kentistä löytyykin jos jonkinlaista monologia ja dialogia, sekä ainakin hetkittäin seikkailun tuntua. Tarina on kuitenkin helppo unohtaa taka-alalle pitkäksi aikaa, kun keskittyy vain evoluutiopisteiden hankkimiseen. Toki se on hauskaa, ja eri evoluutioyhdistelmien testailu antaa peliin sisältöä, mutta touhu käy helposti puuduttavaksi. Siksi E.V.O. toimii paremmin satunnaisena viihteenä kuin intensiivisenä alusta loppuun -tykittämisenä.

Kun evolvaaminen ei riitä

En voi väittää, etteikö pelin tarinassa olisi hauskoja hetkiä, tai hahmonkehitykseen jaksaisi uhrata aikaa. Jokin sisällöstä jättää silti kaipaamaan enemmän. Evoluutiopisteitä ei kerry tarpeeksi juonta seuraamalla, vaan kenttiä täytyy sahata edestakaisin haaliakseen niitä riittävästi. Tästä syystä juonesta irtautuu liian helposti. Loppupomot ovat erittäin haastavia, joten evoluutiopisteitä joutuu pakostakin grindaamaan selviytyäkseen voittajaksi. Se karsii mielikuvaa monipuolisuudesta, sillä jäljelle ei jää juuri muuta vaihtoehtoa kuin kehittää hyökkäys tappiinsa eteenpäin päästäkseen.

Yksi E.VO.:n pahimmista miinuksista ovat kontrollit. Etenkin alkeelliset elämänmuodot käyttäytyvät kankeasti vihollisiin nähden, ja taisteluissa ajoituksen on osuttava liiankin tarkasti kohdalleen. Peli on vaikea, ehkä hieman väärällä tavalla. Asiaa ei helpota, että kuollessaan menettää aina puolet kerätyistä evoluutiopisteistä. Tämä pakottaa pelaajan grindaamaan aina samoissa helpoissa kentissä.

evo_11

Ikävää hommasta tekee myös se, ettei hahmo nouse tasoja lainkaan, vaikka töitä tekisi kuinka paljon – ainoa tapa saada lisäpisteitä taitoihin on ostaa evoluutiopojoilla parempia osia. Jos käyttää haalimansa pisteet turhaan ruumiinosaan, kerääminen täytyy aloittaa jälleen alusta. Peli kaipaisi tasojen nostoa japanilaisten roolipelien tapaan. Tällaisenaan pisteiden keräys ja niiden menettämisen pelko ei motivoi tarpeeksi.

Kallista lystiä

Oma lapsuuden kiinnostukseni dinosauruksiin on asia, mikä sai minut alunperin ihastumaan E.V.O.:on – missä muussa pelissä voit luoda alusta asti oman dinosauruksesi ja kehittää siitä juuri sellaisen kuin haluat? Omalaatuinen idea onkin yksi E.V.O.:n kantavista voimista, ja siitä syystä peli kuuluu niihin SNES-klassikoihin, mitkä haluan pelikirjastooni sisällyttää. Vaikka pelaaminen on hetkittäin tylsää ja turhauttavaa, pidän peliä merkittävänä teoksena SNES-aikakauden historiassa. Letkeä huumori ja hahmojen sarjakuvamaisuus jaksavat ilahduttaa joka kerta, vaikka lannistavan huono musiikki yrittääkin kovasti tappaa kiinnostusta.

E.V.O. ei ole sieltä halvimmasta päästä: pelikasetin hinta pyörii 300–3000 euron välillä. Siksi tyydyin itse hankkimaan hyvälaatuisen reprokasetin (eli uustuotannon): halusin päästä pelaamaan E.V.O.:a konsolilla maksamatta itseäni kipeäksi. Tämä vaihtoehto kannattaa pitää mielessä pelin hankintaa suunnitellessa, sillä kyseessä on yksi SNESin harvinaisimmista ja kalleimmista peleistä.

Evoluutiopelinä E.V.O. on yksi parhaista pelaamistani, mutta en suosittele sitä juonivetoista ja nopeatempoista toimintaa etsiville. Söpösti piirretty esihistoria ei ehkä kolahda kaikkiin, mutta grindauksen ystäville se tarjoaa monia hauskoja pelihetkiä.

evo_kansi1

Teksti ja kuvat: Riina Leinonen

 

Ei kommentteja