Menu

Death in The Fast Lane

Keskiviikkojen mittapuulla tämä kyseinen päivä on kohdellut minua oikein hyvin. Miksi niin? No siksi, että hankintalistalta voi pyyhkiä taas pois yhden nimikkeen. Satuin olemaan oikeassa paikassa oikeaan aikaan, joten kotimaisen ylpeytemme Remedyn varhainen merkkiteos tipahti näppeihini lähes ilmaiseksi. Jos joku ei osannut vielä otsikosta päätellä kyseessä olevan helmen nimeä, on se tietenkin vanha kunnon Death Rally – ruudinkatkuista kuolemanrallia maustettuna Duke Nukemilla ja pienillä mangavivahteilla. Hitto, että olenkin halunnut tätä hyllyyni jo tovin! 

Joskus muinoin junnuvuosina tulin viettäneeksi Death Rallyn parissa lukemattomia päiviä niin yksin kuin yhdessä kavereidenkin kanssa. Bensiiniltä ja vereltä maistuva teema sekä erinomainen pelattavuus yhdistettynä pohjattomaan tahtoon voittaa kisoja ja parantaa oman menopelin varustelutasoa jaksoi pitää otteessaan todella, todella kauan. Kyseessä on mahdollisesti paras ”aja & ammu” -genren peli. Pari vuotta sitten julkaistua uusioversiota en ole koskaan vaivautunut testaamaan, mutta toisaalta alkuperäinen on aina alkuperäinen.
Death Rallyn ohella haltuuni päätyi toinenkin PC-peli. Kyseessä on useista Amiga-klassikoistaan tunnetun Gremlin Interactiven sähköinen muunnos monien rakastamasta Space Crusade -lautapelistä – Space Crusade! Tietokoneversion saloihin en ole koskaan perehtynyt, mutta lautapeli on mielestäni edelleen loistavaa hupia ja yhä tallella omassa hyllyssäni. Muistelen muuten kuulleeni juttua Space Crusaden Amiga-version erinomaisuudesta, joten lieneekö PC-versio sitten jotenkin heikompi tapaus?
Viime kesänä tosin olin hyvin lähellä ostaa Amiga-painoksen kirpputorilta, mutta kotelon sisältä paljastuikin pelkkä ohjekirja – disketeistä ei ollut tietoakaan. Harmitti, mutta minkäs teet. No, eipä kyllä mennyt tämän IMB PC -versionkaan diilannut kaveri vannomaan korppujen toimivuutta rapian 20 vuoden jälkeen, vaan onhan tämä silti esteettisesti silmää miellyttävä pakkaus. Avaruusmariinit iskevät meikäläisen pirtaan kuin 40 kilotonnin sotaleka konsanaan.
Lautapeleistä ja kirpputoreista saankin muodostettua oivan aasinsillan manuaalisen pelaamisen maailmaan. Poikkesin tänään duunipäivän päätteeksi pikaisesti myös yhdellä paikallisista kirppiksistä. Perinteisten ”änhooälkakstuhattaykstoistien” ohella löysin jotakin järkevääkin ja nappasin halpaa perushuttua (ainakin Left 4 Dead) viime sukupolven Xboxille sekä Rosvo ja Poliisi -nimisen Algan lautapelin vuodelta 1985.
Supereeppinen kansikuva nauratti jo paikan päällä sen verran pahasti, että kusen lirahtaminen housuun ei ollut kaukana. Pakkohan sitä oli siis napata loota kainaloon ja painella kassalle ennen suuremman vesivahingon syntymistä. Ovathan nämä vanhat Algan lautapelit tietysti myös ihan haluttu keräilykohde – hyvässä kunnossa olevista yksilöistä maksetaan helposti useampia kymppejä.
Tämän pelin kohdalla Poliisi on päästänyt ilmeisesti Rosvot riehumaan, sillä ainakin pari nappulaa taitaa olla hävöksissä. 1-6 pelaajan sijaan peli sopii hintalapussa olleen ohjeistuksen mukaan 1-4 pelaajalle. Entinen omistaja on myös tussannut kannesta kutosen yli ja merkannut sen ylle itse nelosen – komiaa modaamista! Toisaalta euron hintaisena pudotus ei ole kuitenkaan kovin korkea, vaikka paljastuisikin pelikelvottomaksi.
Ja lopuksi ihan muihin asioihin – diggaan aika hitosti uutta hiirimattoani.

3 Kommenttia

  1. Kai Saarto kirjoitti:

    Kirppikset ovat tosiaan lautapelien aarreaittoja. Olen ostanut parisen kymmentä Spiel des Jahres tai kotimaisen Vuoden Peli -palkinnon pokannutta lautapeliä haarukassa 2.50 – 7.00 euroa. Joitakin kertoja pelit ovat olleet edelleen muoveissa. Porukka saa ilmeisesti pelin lahjaksi, mutta kun lautapelit ei kiinnosta, ne päätyvät kirpparin loosiin. Hyvä juttu meille harrastajille.

    Vanhemmissa peleissä puuttuvat palaset ovat tosiaan riski, mutta onneksi muista peleistä voi usein lainata sopivan korvikkeen. Kadonneet ohjeet ja vastaavat saa tietysti netistä pienellä hakemisella.

  2. Retrolordi kirjoitti:

    Totta! Muutenkin tuntuu että kirppiksillä lautapelit jäävät usein myös retropelien varjoon. Vanhoja Nintendo- ja Pleikkaripelejä kyllä etsitään, mutta yleensä samat tyypit ylenkatsovat lautapelejä.

    Harmittaa tosin vieläkin toissaviikonloppuinen aivopieru yhdellä kirpputorilla. Typeränä jätin alkuperäisen Carcassonnen parin lisäosan kera ostamatta, kun kymppi muka tuntui liian kovalta hinnalta koko setistä. Aeagh!

  3. Kai Saarto kirjoitti:

    Ostaminen ei yleensä jälkikäteen kaduta tuossa hintaluokassa, mutta hyllyyn jättäminen sitäkin enemmän. Kaarinan Ekotorilla jäi taannoin Shanghai-lautapeli (hintapyyntö 1.50€) ostamatta ja harmitti jo kotimatkalla vietävästi asia. Onneksi peli pomppasi Länkkärin Kirppis-Centerillä vastaan viikkoa myöhemmin ja sain mielenrauhan.

    Carcassonne on kyllä loistava peli, niitä vakiopelejä joilla jästipariskuntia käännytetään lautapeleihin illanistujaisissa (yhdessä Ticket to Riden kanssa).

    Eniten peliaikaa omista kirpparilöydöistä on saanut 7 Wonders, joka nousi heti ihan kärkipaikoille käytön suhteen.