Menu

ARVOSTELU: Tom Clancy’s The Division (PC, PS4, Xbox One)

Viruspohjainen bioase iskee Manhattanille ja jättää Ison Omenan asukkaineen todellisen katastrofin alle. Ei kestä kauaa, kun paikallinen yhteiskuntajärjestys romahtaa lopullisesti ja erilaiset jengit, anarkistit, puolisotilaalliset järjestöt ja muut hämärätahot kiinnostuvat tilanteen tuomasta mahdollisuudesta. Vaan eihän moinen käy laatuun lakia ja järjestystä kunnioittavalle kansakunnalle: hätiin aktivoidaan The Division -agentit, tavallisen kansan sekaan soluttautuneet sankarit, jotka kutsun saadessaan jättävät työyhteisönsä, kotikatunsa tai jopa perheensä lähteäkseen palauttamaan rauhaa New Yorkin upeasti mallinnetuille kaduille. Siinä kupletin juoni kaikessa lyhykäisyydessään.

Vaikka The Division kulkee koko nimellään muodossa Tom Clancy’s The Division, ei Ubisoftin tuore peli silti perustu teknotrilleristin töihin, ainakaan suoraan. Clancymaisia sävyjä on kuitenkin kosolti mukana, joten siinä mielessä edesmenneen maestron nimen käyttäminen markkinointimielessä on ihan ok. Ja onhan peli otettu erittäin hyvin vastaan etenkin pelaajien kesken, siitä kielivät jo The Divisionin ennätyksetkin, kuten supersuosittu avoin beta ja sitä kautta kaikkien aikojen myydyimmäksi peliksi nouseminen heti ensimmäisen viikon aikana. Samalla Bungien kehittämä Destiny joutui tekemään ykköspaikalta tilaa toiselle vastaavanlaiselle verkkoräiskinnälle.

The Division kuulostaa paperilla herkulliselta: Amerikkalaisen suurkaupungin romahtaneisiin kulisseihin sijoittuva massiivinen verkkoräiskintä pienin roolipelimaustein varustettuna. Todellisuudessa valmis tuote on hieman yksioikoisempi, mutta silti ihan mainio tapaus. Manhattanin kartta on täynnä erilaisia pää- ja sivutehtäviä, joita suorittamalla ja vastaantulevia pahiksia tappamalla oman hahmon tasot nousevat ja varusteet paranevat pikku hiljaa. Kamoja pystyy myös tuunaamaan ja rakentelemaan. Kun pelitunteja on kertynyt riittävästi mittariin, alun hernepyssyillä varustettu keltanokka on muuttunut tuhovoimaisella arsenaalilla varustetuksi tappokoneeksi – ainakin teoriassa. Pahikset nimittäin kovenevat samaa tahtia pelaajan kanssa.

Kyllähän se jossakin määrin immersiota syö, kun lippalakilla, hupparilla ja pesismailalla varustautuneeseen jengiläiseen joutuu tyhjentämään lippaallisen rynnäkkökiväärin pateja, ennen kuin mokoma tipahtaa kanveesiin. Myöhemmin vastaan tulee eliittitason pahiksia ja pomoja, jotka imevät lyijyä useamman agentin aseista lipastolkulla. Ymmärtäähän asian haastavuuden kannalta, mutta hei kamoon, olisi asian voinut jotenkin toistenkin ratkaista. Edes päälaakit eivät tunnu aina purevan kerralla, tai sitten osumatunnistuksessa on jotain pientä häikkää.

Toinen isompi miinus tulee tehtävistä, jotka ennen pitkää alkavat toistaa itseään. Kyllä, onhan niissä näennäistä vaihtelua, etenkin pääjuoneen liittyvissä (niitä on tarjolla kokonaiset 27 kappaletta), mutta sivutehtävät kulkevat liian usein samoja latuja. Toisaalta, tämähän ei ole mitään uutta Ubisoftin peleissä, joissa maailma on aina poikkeuksellisen taidokkaasti rakennettu, mutta sisällön monipuolisuudessa olisi parantamisen varaa, vaikka kaikenlaista tekemistä ja keräiltävää onkin olevinaan paljon. Asia kuitenkin korostuu tällaisessa kymmeniä pelitunteja keräävässä verkkopelissä, jossa juuri mieluisa sisältö on se määrittelevä tekijä.

Vaan silloin kun peliä jaksaa tahkota paremman lootin ja hienojen maisemien takia, The Division on nappivalinta. Snowdrop Engine -pelimoottori piirtää todella komeita urbaaninäkymiä tietokoneen tai television ruudulle, vaikka ihan sellainen tajunnanräjäyttävä kokemus se ei olekaan, kuin mitä aluksi lupailtiin. Hylätyt talot ja autiot pihat ovat silti miellyttävää katseltavaa, ja vastantulevat selviytyjät tuntuvat aidonoloisilta ihmisiltä. Rikollisia kohdatessa taktiset tulitaistelut taas saavat adrenaliinin nousemaan pari pykälää tavallista korkeammalle. Liian kauas ei kuitenkaan kannata vaeltaa liian varhaisessa vaiheessa, tai vastaan tulee vähän turhankin häijyä porukkaa, jotka isompien leveliensä turvin tallovat pelaajapolon auttamatta jalkoihinsa.

Pelkästä räiskinnästä ei kuitenkaan ole kyse, vaan mukana on myös hieman jälleenrakentamis- ja selviytymiselementtejä: jotta Manhattan voidaan valloittaa takaisin, on agenttien saatava myös infrastruktuuria toimimaan oman päämajansa suhteen – tämä tietenkin tehdään räiskintäpainoisia tehtäviä suorittamalla. Hahmonkehitystäkin on mukana peräti kolmen kykypuun verran. Varsinaisia hahmoluokkia ei ole, mutta tiettyjä erikoiskykyjä saa valita käyttöönsä kokemuspisteiden karttuessa. Kattavampaa roolipelikokemusta odottavat joutuvat kuitenkin pettymään, sillä hahmonkehitys on melko rajattua, eikä tarinaan tai dialogiin pysty vaikuttamaan kuten oikeissa genren peleissä.

MMO-kokemusta odottavat joutuvat niin ikään pettymään, sillä maailma on loppujen lopuksi aika hiljainen, ja verkkotoverien kanssa suoritettavat tehtävätkin mahdollistavat vain 1 – 4 hengen tiimeissä pelaamisen. Suursotaa ei siis ole tiedossa. Poikkeuksen tekevät kaupungin saastuneet alueet, jotka virallisesti Dark Zone -nimellä tunnetaan. Sinne uskaltautuva pelaaja kohtaa hyvin voimakkaita vihollisia, 24 hengen PvP-asetelmaa sekä muuta vastaavaa mukavaa, joka tuo sentään hieman isompaa verkkopelifiilistä mukanaan. Dark Zonelta löydettävä saastunut lootti on myös oma lukunsa, sillä se pitää kuljettaa ulos selkärepun sijaan erikoishelikopterilla. Samalla Dark Zone on kaikki, mitä pelillä on tarjoa tarinan läpäisyn jälkeen. Endgame ei siis ole toistaiseksi kovin hääppöistä, mutta Ubisoft on luvannut parantaa tilannetta tulevaisuudessa DLC-laajennuksilla.

Kaiken kaikkiaan The Division on hyvä peli ja tarjoaa varmasti täyttä vastinetta rahoille, etenkin jos odottaa ”vain” näyttävää kolmannen persoonan räiskintää verkko- ja ropemaustein varustettuna. Laajempaa MMO- tai syvempää roolipelikokemusta etsivät tulevat kuitenkin ehkä hieman pettymään samankaltaisiin tehtäviin ja toistuvaan sisältöön. Jos beta teki vaikutuksen, tämä on sitä samaa, mutta isommalla mittakaavalla. Jos Destiny oli hyvä, mutta nyt scifiräiskintä jo puuduttaa, The Division on turvallinen siirtymä vastaavanlaisen, mutta visuaalisesti astetta realistisemman räiskinnän pariin.

Taattua Ubisoft-laatuahan tämä on, sekä hyvässä että pahassa.

Tähtiä: 3,5/5
Kehittäjä: Ubisoft Massive
Julkaisija: Ubisoft
Alustat: PC, PS4, Xbox One
Testattu: PS4
Verkkosivut: http://tomclancy-thedivision.ubi.com/game/en-ca/home/

Arvostelija: Miika J.K. Halmela

Retrolordi.com kiittää arvostelukappaleesta!

Ei kommentteja