Menu

Arvostelu: Tom Clancy’s Rainbow Six Siege (PS4) – seinässä reikä, eikä!

Sota terrorismia vastaan käy kirjoitushetkellä kiivaana niin oikeassa elämässä kuin virtuaalimaailmassakin. Tosielämän valitettavien tragedioiden ja konfliktien lisäksi saamme nykypäivänä seurata valtavirtamedioissa asti virtuaalisotaa, jossa terrorisminvastaiset joukot mittelevät äärimmäisen taitavia virtuaaliterroristeja (milloin ruotsalaisia, milloin jenkkejä, joskus jopa sekajoukkueita) vastaan rahasta isojen yleisömassojen edessä kutsuen hommaa urheiluksi.

Taktinen räiskintä on suositumpaa kuin koskaan, ja näille apajille suuntaa vuosien hiljaiselon jälkeen myös genren kantaisä, Rainbow Six, joka aloitti käytännössä koko genren jo vuosia ennen ensimmäistä Counter-Strikea. Miten vanha veteraani pärjää nousukkaiden täyttämällä temmellyskentällä?

Vuonna 1998 ilmestynyt ensimmäinen Tom Clancy’s Rainbow Six oli aikoinaan raikas tuulahdus ja ennen kaikkea haastava lisä FPS-genreen. Doomit, Duke Nukem 3D:t, Hexenit, Quaket ja muut tuon aikakauden ensimmäisen persoonan räiskinnät olivat täynnä isoja aseita ja kunnon äijäilyä; niissä ammuttiin ensin ylisuurilla tykeillä ja mahdolliset kysymykset säästettiin tuonpuoleisessa työtään tekeville.

Teknotrilleristi Tom Clancyn perustama Red Storm Entertainment toi pelaajien koettavaksi täysin erilaisen FPS-kokemuksen, jossa minigunit ja kornit onelinerit vaihtuivat oikean elämän varustukseen ja taktiseen etenemiseen. Pelaaja asettui Rainbow Six -tiimin jäsenen maihareihin suorittaen pelin sisältämiä lukuisia tehtäviä, joissa fokus yleensä painottui panttivankien pelastamiseen suljetusta tilasta vihollisjoukot samalla eliminoiden.

Osuma tai kaksi vihollisten luodeista antoi menolipun tuonelaan, joten ennen tehtäviä hommaa piti suunnitella juurta jaksain niin oman joukkueen varustuksen kuin tehtäväympäristöön sijoittelunkin kannalta. Tehtävien onnistuessa ne menivät sulavasti läpi muutamassa hassussa minuutissa, mutta tätä edelsi yleensä tunteja kestänyt yksityiskohtien läpikäyminen ja epäonnistumisen jälkeen koettu iki-ihana ”one more try” -fiilis.

Alkuperäinen peli oli yksi aikansa suurimpia menestyksiä. Se loi pohjan niin Rainbow Six -sarjalle kuin nyt jo edesmenneen Tom Clancyn pelibisnekselle, joka on Ubisoftin avustuksella poikinut huippuluokan pelattavaa Splinter Cell -sarjasta lentoräiskyttelysarja H.A.W.X.:n kautta Ghost Recon -peleihin.

R6-hypejuna saapuu päätepysäkilleen

Seitsemän vuotta tutkan alla ollut Rainbow Six on siis viimein palannut (alkuperäiseen perustuva mobiilipeli toki julkaistiin 2011), ja kuten alustuksestakin kävi ilmi, ei ajankohta voisi olla otollisempi. Taktinen tiimipohjainen räiskintä elää suurinta kultakauttaan, ja vaikka Valven eSports-mammutti viekin suurimmat palstatilat, on Rainbow Six -tuotemerkki erittäin korkealla genren fanien arvoasteikossa.

Vuoden 2014 E3-messuilla nähdyt ensimmäiset matskut Rainbow Six Siege -nimeä tottelevasta räiskinnästä koukuttivat mukaan myös sarjalle vieraammat pelaajat, ja nyt noin puolitoista vuotta myöhemmin olemme vihdoin päässeet hypejunan päätepysäkille valmiin pelin pariin. ”War never changes”, murisi Ron Perlman Fallout-pelien alkuintroissa läpi vuosien, ja Rainbow Six Siege on jälleen yksi malliesimerkki lauseen paikkansapitävyydestä. Sapluuna on sangen muuttumaton verrattaessa lähes 17 vuotta sitten julkaistuun alkuperäiseen peliin.

1

Ennen tehtävää pelaaja saa pienimuotoisen infopaketin tapahtumamiljööstä, vihollisten sekä pelastettavien NPC-hahmojen lukumäärästä tai muusta pelastettavasta. Seuraavaksi alkaakin varustuksen valitseminen, jonka jälkeen toiminta voi toden teolla käynnistyä. Vanhat konkarit ovat siis kuin kotonaan, ja uudemmat sateenkaaripelaajat ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä käyneet saman läpi genren viime vuosien pelinimikkeissä.

Sotatantereella on tilaa vain kymmenelle taistelijalle, joten sopivan kokoinen 5 vs 5 on homman agendana – nokkapokkaa tahdittaa Assassin’s Creed -sarjasta tuttu AnvilNext-pelimoottori. Nykypäivän pelihardware, osaava tekijätiimi, yltiömuodikas genre, perinteikäs pelibrändi… Rainbow Six Siegellä on totta tosiaan kaikki ainekset huippuluokan menestyspeliksi.

Somewhere over the rainbow

Kuutossateenkaari on käynyt läpi vuosikymmeniä ja lukuisia konsoli- ja PC-sukupolvia. Eniten tämä näkyy pelin graafisteknologisessa ilmeessä, joka on luonnollisesti mennyt jättiaskelia eteenpäin vuosien aikana, mutta mahdollistanut myös erilaisen pelillisen lähestymistavan. Audiovisuaalisen silmäkarkin lisäksi Ubisoftin hoviengine antaa pelaajan käsiin mahdollisuuden tuhota ympäristöjään sangen yksityiskohtaisesti.

Tämä elementti nouseekin yhdeksi Rainbow Six Siegen vahvimmista ominaisuuksista kilpailijoihin verrattaessa. Kun viisi vihollista vartioi panttivankeja pullollaan olevan huoneen ainoaa ovea, ainoa ratkaisu on hyökätä seinien läpi. Kyseinen aspekti on tuotu peliin erittäin hienosti, ja mikä parasta, toimivasti. Hyökkääjien puolella toimiessa ei ole mitään hienompaa kuin hämätä puolustajia ja pamauttaa seinään reikä, samalla kun neljä tiimikaveria syöksyy sisään ovesta, jota puolustajat vielä sekuntia aiemmin vartioivat.

Puolustajat voivat totta kai käyttää samoja metodeita, jolloin alueiden tehokas rei’ittäminen onkin hyvän puolustamisen A ja O – näin vastapuoli ei pääse kohti joukkuettasi sieltä helpoimman kautta. Ihan täydeksi Spy vs Spy -tason leikittelyksi matsit eivät kuitenkaan aina mene, sillä menestymisen kannalta on tärkeää pitää oma joukkue varustuksen osalta hyvin balanssissa.

2

Jos joukkue on täynnä pelkästään räjähde-eksperttejä, puuttumaan jäävät suojaa tarjoavien savu- ja valokranaatein varustellut sankarit tai ylivertaisen tarkkaa tulivoimaa pakkaavat tarkka-ampujat. Kuten lastenlaulussakin sanotaan, on joka työ tärkeää ja joka työstä jälki jää.

Erilaisia ”operaattoreita” (pelin hahmoluokkia) ja näiden käyttämiä varusteita auotaan Battlefield- ja Call of Duty -tyyliin peliä mahdollisimman paljon pelaamalla, mutta hätähousuisimmat pelaajat voivat turvautua sodankäynnin tuhoisimpaan aseeseen – oikeaan rahaan – avatakseen kaiken mahdollisimman nopeasti. Mikromaksujen sisällyttämistä täysihintaiseen peliin voi toki pitää tyylittömänä P2W-ratkaisuna, mutta se on jo niin nykypäivää, ettei siitä jaksa edes suuttua. Etenkin kun homma on täysin valinnaista, ja osaavan pelaajan käsissä kaikki hahmoluokat sekä iso osa pelin arsenaalista ovat parin pidemmän pelisession jälkeen auottuna.

Tunteisiin vetoavaa tarinallista yksinpelikampanjaa etsivät tehkööt nyt sen kuuluisan satakasikymppisen, sillä Rainbow Six Siege ei sisällä lainkaan yksinpelikampanjaa. Lähes täysin verkossa pelattavaa peliä ja sen tehtäviä tosin pystyy pelaamaan yksin tekoälytovereiden kanssa tekoälyvihollisia vastaan, mutta kokemus jää tällöin todella pliisuksi verrattuna siihen nautintoon, jota Siege pystyy täydellisellä 5 vs 5 -asetelmalla tarjoamaan. Tästä päästäänkin käsiksi pelin isoimpaan ongelmakohtaan.

3

Rainbow Six Siege on huippuluokan taktinen räiskintä, mutta kuten taktinen räiskintä yleensä, se vaatii monen eri osa-alueen saumatonta yhteistyötä toimiakseen täydellisesti. Nämä osa-alueet eivät löydy pelilevykkeen sisuksista, vaan ohjaimen/hiiri-näppiskombon toisesta päästä. Täydellisen pelikokemuksen Siege pystyy tarjoamaan vain, mikäli

  • ihmispelaajia on vähintään viisi (mielellään kymmenen)
  • jokainen ihmispelaaja pelaa peliä siten kuin sitä on tarkoitus pelata (perseily minimiin)
  • jokaisella ihmispelaajalla on mikrofoni käytössään
  • jokaisen ihmispelaajan verkkoyhteys on priimaa, eikä lagia pääse muodostumaan.

Jos yksikin näistä jää uupumaan, pelikokemus ei täytä sitä visiota, minkä kehittäjätiimi ja julkaisija haluavat meille tarjota. Arvosteluhetkellä jakauma täydellisen ja vajaan kokemuksen välillä oli aika lailla 60/40, joten pääsääntöisesti Siegestä pääsee nauttimaan sen täydellisimmässä muodossa.

Välillä joutuu myös pettymään, kun annat mikin kautta ohjeita vain elekielellä operoiville (tai pelkkää ranskaa puhuville) joukkuetovereille, tai kun kuulet korvissasi ”Leeeeeeroy Jenkins!” -huudon ja näet, kun tiimin sankarisooloilija juoksee vihollisen luotisateeseen paljastaen samalla koko tiimisi sijainnin. Peli siis vaatii pelaajaltaan paljon, mutta onneksi valtaosa tiedostaa tämän – pääosin serverit ovat pullollaan asiallista väkeä.

Under Siege

Toinen isompi ongelmakohta pelissä on oikeastaan pieni, mutta tämän genren peleissä valtavan tärkeä, eli osumatunnistus. Onnistunut rynnäkkö vihollisen mottiin vaatii usein noin kolme tarkkaa laukausta per hyökkääjä, ja näistä kolmesta vähintään kahden pitää osua viholliseen. Rainbow Six Siege tarjoaa tähän oivat puitteet toimivien asemekaanikoiden myötä, mutta hahmojen osumakohdat tuntuvat erittäin kömpelöiltä ja laiskasti tehdyiltä.

Pääosumat tuntuvat osuvan maaliinsa, vaikka osumakohdan indikaattori ruudulla olisi hieman sinne päin. Vartalo-osumat näyttävät sen sijaan jakautuvan ainoastaan ylä- ja alavartalon osumakohtiin, joka näin 15 vuotta kulttiräiskintä Soldier Of Fortunen ja sen sisältämän 26 eri osumakohdan jälkeen tuntuu hieman pliisulta.

4

Rainbow Six Siege on kaksiteräinen miekka. Se tarjoaa markkinoiden parasta sellaista tiimipohjaista taktista räiskintää, jonka nimessä ei ole sanaparia Counter ja Strike, mutta se ei valitettavasti tarjoa sitä 100 % ajasta. Siege vaatii pelaajaltaan paljon, mutta myös tarjoaa parhaimpina hetkinään unohtumattomia kokemuksia, joita ani harva peli onnistuu tänä päivänä tarjoamaan.

Yksin videopelinsä nauttivalle Siege ei ole täyden hintansa väärti. Jos uskaltaa riskeerata lompakkonsa sisällön laadultaan puolelta toiselle heittelehtivän pelikokemuksen kanssa, kannattaa silloinkin miettiä ostostaan vielä hetken aikaa. Jos kuitenkin tiedät vähintään yhdeksän peliin intohimoisesti suhtautuvaa henkilöä, jotka vielä sattuvat pelaamaan peliä samalla julkaisualustalla kanssasi, on Rainbow Six Siege ehdottomasti yksi kovimpia nimikkeitä markkinoilla. Siinä hieman pohdittavaa ennen ostopäätöstä – taktikointia taktiseen räiskintäpeliin ennen kuin sitä ehtii edes hankkia. Nerokasta, Ubisoft!

Tähtiä: 3,5/5
Kehittäjä: Ubisoft Montreal
Julkaisija: Ubisoft
Alustat: PS4, PC, Xbox One
Verkkosivut: http://rainbow6.ubi.com/siege/en-us/home/

Arvostelija: Miicca Lehtonen

Retrolordi.com kiittää arvostelukappaleesta!

– Back to Pelit.fi –

 

Ei kommentteja