Menu

ARVOSTELU: Pokémon Super Mystery Dungeon (3DS)

Nyt kun Nintendo vihdoin julkisti tulevat pääsarjan Pokémon-pelit nimeltään Sun ja Moon, huomasin taskuhirviönälän kasvavan sisälläni. Joten kun arvosteltavaksi tarjoutui sarjan tuorein spin-off, laitoin lippiksen päähäni ja pakkasin pokepalloni! Harmikseni sain kuitenkin huomata, että tällä kertaa palloilla ei tee mitään. Pelissä ei nimittäin napata pokemoneja, vaan pelaaja on itse sellainen.

Pokémon Super Mystery Dungeon alkaa muutamalla hassulla kysymyksellä. Näiden tarkoituksena on valita pelaajalle sopiva pokemon avatariksi. Mutta koska en ole tyytyväinen saamaani ehdotukseen, valitsen tulikettu Fennekinin sekä kumppanikseni keltaisen sähköjyrsijän. Valittavana on kaikki kuuden pääpelin aloitusotukset vahvistettuna vielä Pikachulla ja Riolulla.

Tarinan lähdettyä liikkeelle pelaaja saa tietää olevansa pokemonin ruumiiseen vangittu lapsi. Syytä tähän ei kerrota. Kaikki pokemonit osaavat kuitenkin puhua, ja nehän sitten tykkäävätkin jutella. Mukana on hirveä määrä dialogia, joka on kyllä pääosin hyvin kirjoitettua, mutta lopulta silti aika turhanpäiväistä. Tarina on myös hieman pöhkö: pokemonlapset muun muassa käyvät siinä koulua. Ja minä kun luulin niiden asuvan korkeassa ruohikossa.

Kun sitten koittaa varsinaiden peli-idean aika, eli siirrytään nimessäkin mainittuihin luolastoihin, huomaan pelin olevan haastavampi kuin osasin aluksi odottaa. Heti ensimmäisessä varsinaisessa tyrmässä otan turpiini, joten joudun muuttamaan taktiikkaani. Verrattuna toiseen tuoreeseen spin-offiin (Pokémon Rumble World) haastetta vaikuttaa löytyvän enemmän. Luolastot tosin näyttävät ja tuntuvat vaatimattomilta muuten mukavan pirteään värimaailmaan verrattuna.

Joka kerta kun pelaaja astuu luolastoon, luodaan se satunnaisesti. Ihan hyvä ratkaisu, jos kohdalle sattuu osumaan hankala luolaversio. ”Dungeon crawler” tai ”roguelike” eivät ole ensimmäisenä mieleen tulevia sanoja ajatellessani Pokémonia, mutta näistä kahdesta genrestä varsinainen pelaaminen pääasiassa koostuu. Mukana on myös hippunen roolipelielementtejä aiemmista peleistä tuttuun tyyliin. Pokemoniaan ei kuitenkaan pysty alkuun vaihtamaan, vaikka lopulta pelaajan matkaan liittyy muita otuksia.

Taistelussa ja liikkumisessa yhdistellään reaaliaikaista ja vuoropohjaista toimintaa. Jos luolastossa ryntäilee päämäärättömästi, voi joutua hirviöiden piirittämäksi. Askeleensa kannattaa siis harkita huolella. Liikevalikoima on otuksilla samankaltainen, kuin monet ovat varmasti tottuneet. Mukana pitäisi olla kaikki yli 700 erilaista taskuhirviötä, joten tuttuja naamoja tulee varmasti vastaan.

Minua kuitenkin ärsyttää eräs pieni seikka, joka satunnaisesti onnistuu melkein pilaamaan koko peli-ilon. Luolastoissa pitää huomioida sekä energia- että toimintapisteet. Mutta se, mihin en osannut varautua, on toiminto nimeltään ”belly”. Tämä kuvaa pokemonin nälän astetta, joten mikäli lähdet tyhjällä mahalla seikkailemaan, voi käydä köpelösti. Kun viimeinen omena on syöty ja etsit epätoivoisesti uloskäyntiä, menetät elämää jokaisella askeleella. Armoa ei anneta, sillä jos olentosi pyörtyy luolastossa, joudut palaamaan viimeisimpään tallennuspaikkaan. Kesken luolastoa pystyy tallentamaan vain siihen tarkoitetulla esineellä.

Mutta mitä muuta voisi toisaalta odottaa peliltä, jonka nimessä on sana ”dungeon”? Itse en ole koskaan pitänyt esimerkiksi Zeldojen luolastoista, pikemminkin ne ovat olleet vain välttämätön paha muun pelaamisen rinnalla. Mystery Dungeonin luolastot muistuttavatkin hieman vanhojen Zeldojen vastaavia, tosin mysteeriluolissa ei ole ainuttakaan puzzlea. Ne eivät myöskään ole yhtä monipuolisia kuin Hyrulessa, mikä johtuu satunnaisuudesta. Isompi pomovastus kuitenkin odottaa aina välillä luolan lopussa.

Super Mystery Dungeon jättää ristiriitaisen vaikutelman siksi, että sen ulkoasu antaa odottaa pääasiassa nuoremmalle väelle suunnattua kokemusta, ja tarinan osalta tämä pitääkin pitkälti paikkansa. Mutta mitä tulee itse luolastoihin, tarjoavat ne haastetta varmasti myös varttuneemmalle pelaajalle. Pelistä nauttiakseen täytyy ainoastaan pitää lajityypistä. Tässä luulisi olevan haastetta niille, jotka ovat kokeneet viimeisimmät Pokémon-pelit aivan liian helpoiksi.

Tässä tapauksessa koko aterian ydin onkin siis erilaiset ja joka kerralla muuttuvat luolastot. Ainakin sitä saa, mitä on tilannut. Joten jos olet kokenut tyrmien koluaja, astu peremmälle. Saatat vaikka kohdata villin Groudonin!

Tähtiä: 3/5
Kehittäjä: Spike Chunsoft
Julkaisija: The Pokemon Company
Alustat: Nintendo 3DS
Verkkosivut: www.pokemonmysterydungeon.com/supermysterydungeon/

Arvostelija: Ilkka Tuokko

Retrolordi.com kiittää arvostelukappaleesta!

Ei kommentteja