Menu

ARVOSTELU: Mortal Kombat XL (PC, PS4, Xbox One)

Unohda Street Fighterit, Tekkenit, Killer Instinctit ja muut lasten hömppätaistelupelit, sillä ainoa jumalasi on Mortal Kombat, joka on raakuudellaan ja groteskisuudellaan ihastuttanut ja kauhistuttanut pelaajia jo 90-luvun alkupuoliskolta saakka. Vuonna 2011 ilmestynyt Mortal Kombat 9 laittoi pelimekaaniikat täysin uusiksi, esitteli uusia pelitiloja ja toi taisteluihin brutaalit röntgenliikkeet. Viime vuonna ilmestynyt kunnioitettava kymmenes osa jatkoi Mortal Kombat -universumin laajentamista ja esitteli samalla liudan uuden sukupolven taistelijoita, jotka toivat uuden ja raikkaan tuulahduksen jo moneen kertaan käytettyjen hahmojen rinnalle.

Netherrealm Studios päätti pistää Ed Boonin johdolla sarjan tuoreimman osan vielä paremmaksi tuomalla XL-liitteellä kulkevan version pelistä, joka sisältää kaikki aikaisemmin ilmestyneet Kombat Pack -lisäosat hahmoineen päivineen, kuten Alien-elokuvista tutun Xenomorph-örkin, avaruusmetsästäjä Predatorin ja Perjantai 13. -elokuvista tutun Jason Voorheesin. Tämän lisäksi pakettiin on ahdettu myös suunnilleen kaikki ilmestyneet vaihtoehtoiset asut hahmoille, esimerkiksi klassiset retroasut Sub-Zerolle ja Scorpionille. Ehkäpä yhtenä tärkeimpänä ominaisuutena XL-versiossa on uudistettu ja paranneltu moninpelin nettikoodi, joka lupaa vähentää moninpelistä aiheutuvaa viivettä taaten näin paremman verkkopelikokemuksen.

There is no knowledge that is not power

Täytyy heti alkuun myöntää, että olen ollut Mortal Kombat -diggari pienestä pitäen. Jollain hullulla tavalla pelien synkkä ja raaka maailma sekä niiden sadistiset hahmot ovat kiehtoneet minua ihan ensimmäisestä osasta lähtien, johon muistaakseni tutustuin aikoinaan Super Nintendon kautta. Toiset tappelupelit eivät vuosien varrella ole päässeet sille fiilistasolle, jonka Mortal Kombatit ovat aiheuttaneet. Mieti nyt: mikä olisikaan siistimpää kuin nähdä, miten Scorpion katkaisee Raidenin kaulan miekalla taistelun päätteeksi pelisarjasta tutun Fatality-lopetusliikkeen onnistuessa, tai miten Reptile mätkäisee Liu Kangin rikkihappoaltaaseen? Täyttä nannaa, sanon minä. Myös kaksi kokoillan elokuvaa iskivät aikoinaan pieneen poikaan kuin tuhat volttia.

mk1

Kampanja on verinen, mutta rautainen

En aluksi tiennyt, mitä odottaisin pelin kampanjalta. Olisiko kyseessä jälleen melko helposti unohdettava ja pakkopullalta tuntuva huttutarina, jollainen löytyy valtaosasta nykypäivän peleistä? Voi pojat, että olinkin väärässä. Kyseessä on paras tarina Mortal Kombat -pelien historiassa, ja samalla kenties parhaimpia kampanjoita genren julkaisuissa pariin vuoteen.

Tarina jatkuu suunnilleen siitä, mihin aikaisempi reboot-osa (eli ysi) jäi. Pari vuotta on kulunut Shao Kahnin lyömisestä, kun ilkeä jumalhahmo Shinnok pääsee hyökkäämään maahan demoniarmeijansa, pahisvelho Quan Chin ja tämän vallassa olevien kuolleiden taistelijoiden avustuksella. Kuitenkin ukkosenjumala Raidenin, Fujin ja armeijan iskujoukkojen leivissä toimivien Kenshin, Sonya Bladen ja Johnny Cagen yhteistyöllä pahisten aikeet tehdään onneksi tyhjiksi melko aikaisessa vaiheessa, ja Shinnok-poloinen vangitaan omaan amulettiinsa. Ilkimysjumalan kätyri Quan Chi puolestaan onnistuu pakenemaan takaisin omaan valtakuntaansa Netherrealmiin punomaan uusia juonia. Tästä tarina vasta oikeastaan kunnolla käynnistyy, tosin 20 vuotta myöhemmin.

mk2

Vuosien kuluminen tuo nerokkaasti uusia ulottuvuuksia juonikuvioihin, avaa uusia mahdollisuuksia sarjan aiemmista osista tutuille hahmoille sekä sovittaa uudet taistelijat kiehtovilla taustatarinoillaan mukaan peliin. Esimerkiksi tunnetusta “Get over here!” -huudahduksestaan tuttu vanha vihtahousu Scorpion on vuosien jälkeen saanut takaisin ihmismuotonsa, ja hänet tunnetaan nykyään Hanzo Hashina. Tämän lisäksi mies on myös koonnut uudelleen vanhan Shirai Ryu -ninjaklaaninsa. Scorpionin verivihollinen Sub-Zero on puolestaan noussut oman klaaninsa päälliköksi tapettuaan Sektorin. Molemmat ukkelit ovat myös kasvattaneet varsin tyylikkäät parrat. Nämä uudistukset tarinassa sekä ulkonäössä tekevät vanhoista pelihahmoista jälleen täysin uuden tuntuisia ja kiinnostavia.

Monipuolisen hahmokaartin ja loistavan ääninäyttelyn lisäksi kampanjan välinäytöksiin on lisätty pelaajille myös vuorovaikutusta pelin tarinaan erilaisten Quick time event -tapahtumien muodossa, jotka tuovat oman jännityksensä juonen kulkuun.

Uusista hahmoista mieleenpainuvin taistelija Cassie Cage on Johnny Cagen ja Sonya Bladen avioliitosta syntynyt tytär, joka hieman ylimieliselläkin, mutta omalla huvittavalla tavallaan toimii nyt isänsä johtamassa iskujoukossa muiden nuorempien uuden sukupolven taistelijoiden rinnalla.

Cassie Cagesta muodostui itselleni yksi pelin suosikkitaistelijoista. Koskaan ennen en ole valinnut taisteluareenoille pelattavaksi naispuolisia hahmoja, koska olen pitänyt hahmoja jollain tapaa liian tyttömäisinä. Nuorempi Cage tekee tässä kuitenkin täydellisen poikkeuksen. Tytteli on täydellinen turpaanvetokone, yhdistelmä isäänsä ja äitiään, joka hälläväliä -tyylillä leipoo vastustajia kumoon sata-nolla.

Jokaisesta hahmosta on saatu muovattua täysin omanlaisensa, persoonasta aina perusliikesarjoihin asti. Perusmatseissa pelaajalla on lisäksi mahdollisuus valita taistelijalle kolmesta eri taisteluvariaatiosta mieleisensä. Niistä jokainen sisältää erilaisia liikkeitä ja aseita, sekä mahdollistaa tiettyjen Brutality-lopetusliikkeiden tekemisen.

Niin paljon tekemistä, niin vähän aikaa

Tarinan ja perusmatsien lisäksi pelistä löytyy monia muitakin pelitiloja tahkottavaksi. Towers on pelisarjan edellisessä osassa esitelty haastetila, joka sisältää viisi erilaista haastetornia, joista jokainen tarjoaa jatkuvasti vaikeutuvia haasteita pelaajalle. Perusideana Towersissa on kavuta haastetornien huipulle esimerkiksi voittamalla vastustajia peräjälkeen tavallisissa matseissa.

Vaihtoehtoisesti torneista löytyy myös ”Test your luck” -moodi, joissa peli arpoo kenttiin satunnaisesti erilaisia ”taistelumodifikaattoreita”, jotka tuovat matseihin vielä enemmän haastetta. Esimerkiksi Hell Hands -modifikaattori aiheuttaa pelaajille päänvaivaa tarttumalla taistelijoiden jaloista kiinni kesken matsin. Myös tuttu ”Test your might” -pelitila on jälleen mukana – siinä pelaajien tehtävänä on rämpyttää peliohjaimen nappeja hullun lailla saadakseen erilaisia esineitä mäsäksi.

mk4

Ensimmäisen persoonan kuvakulmasta pelattavassa Krypt-moodissa pelaajien käyttöön aukeaa lisää uusia  fatalityja, asuja, kenttiä, konseptitaidetta ja paljon muuta. Pelitilahan on tuttu jo vuonna 2002 ilmestyneestä Mortal Kombat: Deadly Alliancesta. Krypt jakaantuu moneen eri alueeseen alkaen vanhasta hautausmaasta ja jatkuen jättiläismäisten hämähäkkien valloittamaan luolastoon ja siitä aina eteenpäin.

Kohteita on ripoteltu ympäri pelialueita, ja niitä avataan taisteluista tienattujen koins-rahojen avulla. Varoituksen sana: suosittelen lähtemään luolastoon varoen, sillä kahdeksanjalkaiset hämyt hyppäävät silmille tavalla, joka tuppaa aiheuttamaan sydänkohtauksen kovahermoisemmassakin pelaajassa.

So good it hurts

Mortal Kombat XL on loistava esimerkki siitä, miten peli toimii tarinan ja erilaisten pelimuotojen ohella myös pelimekaniikan ja audiovisuaalisuuden puolella. Valikot ovat nopeita, intuitiivisia ja todella mukavia käyttää, koska ne yksinkertaisesti vain toimivat. Lokaaleihin matseihin pääseminen hahmovalikoiden kautta kestää alle kymmenen sekuntia, ja niistä pääseminen takaisin alkuvalikkoon tapahtuu parissa sekunnissa. En tiedä mitä taikaa Netherrealm Studios käyttää, mutta tästä toivoisi myös muiden pelinkehittäjien ottavan mallia tulevissa julkaisuissa.

Mortal Kombat -peleihin valittu Unreal Engine 3 -moottori on edelleen kaunista ja sulavaa katseltavaa, vaikka UE onkin jo edennyt neljänteen versioonsa. Epic Gamesin kehittämä pelimoottori valittiin Mortal Kombatin alustaksi jo viime sukupolven aikoihin – vuonna 2008 ilmestynyt Mortal Kombat VS DC Universe oli ensimmäinen tätä moottoria käyttävä pelisarjan osa.

Kymmenennessä osassa Unreal Engine 3 jyllää siis edelleen, mutta Netherrealm Studios on omien sanojensa mukaan räätälöinyt uudelle sukupolvelle siitä täysin omannäköisensä version, joka pyörii 60 kuvan sekuntivauhdilla ja täydellä 1080p-resoluutiolla. Mortal Kombat XL loistaa graafisesti myös kampanjan välinäytöksissä, jotka on toteutettu puhtaasti grafiikkamoottorin avulla. Välinäytöksistä taisteluihin siirtyminen on täysin saumatonta, ilman, että graafinen taso kärsii.

mk5

Musiikki ja äänimailmat ovat myös olleet Mortal Kombat -peleissä aina puhdasta kultaa, eikä uusinkaan osa petä tällä saralla. Mätkinnän taustalla soiva musiikki luo hyvän tunnelman taisteluihin ja pitää adrenaliinin virtaamassa. Vannoutuneimmat fanit voivat kuitenkin pistää Spotifysta soimaan taustalle legendaarisen Mortal Kombat -tunnarin, jonka avulla tunnelma nousee seitsemänteen mättötaivaaseen.

Ohjaus toimii aivan kuten ennenkin. Mukana ovat tutut potkut ja lyönnit sekä heitot, jotka voidaan valikoista säätää täysin mieleiseksi neljän valmiin näppäinasetuksen ohella. Ohjaimen liipaisimia käytetään blokkauksen ja asennon vaihtamisen lisäksi murskaaviin X-Ray-liikkeisiin, kunhan taistelumittari saadaan kerättyä ensin täyteen. Varsin kivuliaalta näyttävien X-Ray-liikkeiden suunnittelussa on varmasti ollut mukana lääketieteen eri alojen kirurgeja – sen verran yksityiskohtaisen brutaaleja ne nimittäin ovat.

Mainittakoon ohjauksesta vielä se, että PlayStation 4 -konsolin ohjain toimii pelissä edeltäjänsä tapaan yhtä laadukkaasti. Mielestäni Mortal Kombat -pelejä ei voi pelata oikein, mikäli peliohjaimessa ei ole kunnon ristiohjainta – en ole koskaan ymmärtänyt, miten pelaajat voivat pelata tappelupelejä peliohjaimen tateilla.

Kaverin kanssa aina hauskempaa

Mortal Kombatit ovat aina olleet hauskempia kaverin kanssa olohuoneen sohvalta pelattuna. Uusimmassa osassa kaverin kanssa pelaaminen on laajennettu myös verkkoon, ja yritetty tehdä kokemuksesta mahdollisimman sosiaalinen. Pelin käynnistyttyä ensimmäistä kertaa pelaajalta jo kysytään, mihin ryhmittymään (faction) tämä haluaisi kuulua. Factionit ovat eräänlainen sisäänrakennettu ja jatkuvasti käynnissä oleva verkkopelimuoto, jossa jokainen pelaaja kerää pisteitä omalle ryhmittymälleen.

Pisteitä saa kerättyä melkeinpä jokaisesta matsista ja haasteista tekemällä esimerkiksi faction fatality -lopetusliikkeitä paikallisissa turpakäräjöissä tai verkkomatseissa. Jokaisen viikon lopulla peli julkaisee voittajaryhmittymän, ja jokainen voittajaryhmittymään kuuluva pelaaja palkitaan sen mukaan, kuinka paljon on viikon aikana tehnyt oman tiiminsä eteen. Valittavina ovat Sub-Zeron edustama Lin Kuei, Raidenin White Lotus, Sonya Bladen Special Forces, Kanonin Black Dragon ja Quan Chin Brotherhood of Shadow.

Moninpelistä löytyy perusmittelöiden lisäksi vanha kunnon Rooms-verkkopelitila, jossa pelaajat voivat luoda oman ryhmän ja kokoontua haastamaan toisensa matseihin keräten samalla kokemus- ja kunnioituspisteitä. Uudistettu moninpelikoodi on hoitanut tehtävänsä ilmeisen loistavasti, sillä en törmännyt minkäänlaisiin ongelmiin matsien aikana.

mk6

Flawless Victory

Mortal Kombat XL on hemmetin hyvä taistelupeli ja samalla legendaarisen pelisarjan paras osa. Jokainen pelin osa-alue tarinaa, hahmoja ja verkkomoninpeliä myöten on saatu loksahtamaan täydellisesti kohdalleen, ja se kyllä näkyy. Takanahan on jo yli parinkymmenen vuoden kokemus, jonka aikana pelisarjasta on pikku hiljaa muovautunut se, mitä se nykyään on. Itselleni tästä pelistä tuli tappelugenren GOTY, jota on aika vaikea minkään muun pelin tai pelisarjan ylittää. Jos siis et vielä viime vuonna hypännyt uuden Mortal Kombatin turpaanvetojunan kyytiin, nyt on korkea aika.

Tähtiä: 5/5
Kehittäjä: Netherworld Studios
Julkaisija: Warner Bros. Interactive Entertainment
Alustat: PC, PlayStation 4, Xbox One,  (mobiilissa Android, iOS)
Testattu: PS4
Verkkosivut: www.mortalkombat.com

Arvostelija: Jarno Rostedt

Retrolordi.com kiittää arvostelukappaleesta!

2 Kommenttia

  1. Ilkka Tuokko kirjoitti:

    Esimerkillinen arvostelu. Tästä näkee hyvin, että arvosteltava peli uppoaa kuin kuuma veitsi voihin! 😀

  2. jay kirjoitti:

    Ei ole PC:lle tätä XL-versiota ja tuskin koskaan tuleekaan. WB päätti näyttää keskaria PC-pelaajille ja lopetti pelin päivittämisen.