Menu

Arvostelu: Life is Strange (PS4) – teinitytön upea seikkailu on aika matka

Mikä yhdistää esimerkiksi sellaisia nimiä kuin LucasArts, Sierra On-Line, Revolution Software ja Telltale Games? Aivan oikein, kaikki edellä mainitut ovat tunnettuja menestyneistä, hyvistä, erinomaisista, tai jopa kulttimainetta nauttivista seikkailupeleistään. Sitten takavasemmalta tulee pieni ja verrattain tuntematon ranskalaisstudio DONTNOD Entertainment sekä heidän toinen koskaan tekemänsä videopeli, Life is Strange. Sitä pelatessani tapahtuu jotakin sellaista, jota en ole koskaan aiemmin kokenut yhdenkään pelin kohdalla, saati uskonut edes tapahtuvan: se saa minut liikuttumaan kyyneliin. Minut, vanhan ja kyynisen äijänkörilään!

DONTNODin portfolioon mahtuu vain yksi kehitetty peli ennen Life is Strangea. Vuoden 2013 futuristinen toimintapeli Remember Me vajosi geneerisyytensä ja tylsyytensä takia visusti harmaaseen massaan, vaikka siinä olikin joitakin hyviä oivalluksia aikamanipuloinnin suhteen. Vaikka kehujiakin löytyi, monet kritisoivat äänekkäästi myös pelin tarinaa – mielenkiintoista sinänsä kun huomioidaan, mitä ranskalaiset tulisivat julkaisemaan seuraavaksi.

Aika ja sen manipulointi ovat niin ikään kantavia teemoja DONTNODin toisessa pelissä, Life is Strangessa, joka julkaistiin viime vuoden aikana viitenä erillisenä episodina kuulemma sekä kustannuksellisista että luovista syistä. Genrerintamalla yksioikoinen toiminta vaihtui seikkailuun, ja onneksi niin – kyseessä on yksi parhaita koskaan pelaamiani seikkailupelejä, vaikka laskisin mukaan kaikki 80- ja 90-lukujen klassikotkin.

Life is Strange on jälleen ajankohtainen, sillä peli on saapunut hiljattain kaikki episodit yhteen niputtavana kokoelmapainoksena, joka mahdollistaa pelin hotkimisen nopeammalla tahdilla. Siitä huolimatta uneliaaseen Arcadia Bayn rannikkokaupunkiin sijoittuva tarina ei sovi kärsimättömille. Etenkin alussa kerrontatahti on rauhallista ja hidastempoista. Mikäli taas nautit erinomaisista ja koskettavista tarinoista, ole kiitollinen DONTNODin olemassaolosta. Telltale Gamesin pelimekaanisia ratkaisuja lainaileva kertomus jättää kyseisen pelitalon julkaisut auttamatta varjoonsa.

Such Twin Peaks, so mystery, wow

Käsikirjoitukselliset inspiraation lähteet käyvät hyvin ilmi, eikä vähiten siksi, että peli antaa niistä useita suoria viitteitä (erään auton rekisterinumero on TWNPKS, yhden paperin on allekirjoittanut Dr Jacoby jne.) – luoteis-amerikkalainen pikkukylä todellakin muistuttaa tietyiltä osin Twin Peaksia. Fiktiivinen Twin Peaks sijaitsee Washingtonin osavaltiossa ja yhtä lailla fiktiivinen Arcadia Bay sen etelänaapurissa, Oregonissa. Sattumaako? Ei tietenkään. Toisaalta kerronnan ote on myös hyvin indie-elokuvamainen.

Kaiken keskiössä on valokuvausta Blackwellin taidekoulussa opiskeleva 18-vuotias Maxine ”Max” Caulfield, hieman epävarma teinityttö. Eräänä päivänä Max havahtuu kesken valokuvausluentoa siihen, että hän kokee samat asiat kahdesti, hieman Päiväni murmelina -elokuvan hengessä. Pian neitonen huomaa kykenevänsä kelaamaan aikaa taaksepäin, kun hän estää koulun vessassa tapahtuvan ampumavälikohtauksen muuttamalla ajan kulkua.

Vaikka murhenäytelmältä säästytään, Max näkee jatkuvasti eläväisiä etiäisiä koko Arcadia Bayn pois pyyhkivästä jättitornadosta. Lisäksi eräs koulun opiskelijoista, Rachel, on kadonnut kuin maan päältä nieltynä. Miten tämä kaikki nivoutuu yhteen? Se selviää Maxille sekä pelaajalle seuraavan viikon kuluessa. Tärkeänä aisaparina Maxin rinnalla kulkee tämän paras ystävä Chloe, jolla on oleellinen rooli mysteerien selvittämisessä. Ei kaikki silti pelkkää jännäriä ole, tarina kun uskaltaa käsitellä myös arkisempia – joskin vaikeita – aiheita, kuten vaikkapa koulukiusaamista ja perheväkivaltaa.

Perhosvaikutus ja monien mahdollisuuksien tarina

Life is Strange on paitsi rauhallisesti etenevä, usein jopa maalaileva. Yleensä akustinen kitara näppäilee taustatahdit seikkailulle, joka on rakennettu upean tarinan ja vakuuttavien hahmojen päälle, ei niinkään ongelmanratkaisun tai kiperien pulmien. Mutta silloin kun pulmia tulee vastaan, lähes poikkeuksetta Maxin on manipuloitava aikaa ratkaistakseen ne.

Hyvä esimerkki tästä on lukittu ovi, jonka murtaminen aiheuttaa hälytyksen. Murtamisen jälkeen Max kulkee ovesta ja pikakelaa ajan takaisin siihen pisteeseen, kun ovi oli edelleen lukossa. Ja kas, este ohitettu. Pulmat eivät ole koskaan liian haastavia, sillä flow on haluttu pitää soljuvana.

Hidastempoisuudestaan huolimatta juoneen mahtuu inhimillistä draamaa, sykettä nostattavaa jännitystä sekä kipeitäkin valintoja. Toisaalta kelausmekanismi mahdollistaa sen, että tekemäänsä valintaa pystyy halutessaan usein vielä vaihtamaan. Päätökset vaikuttavat paitsi nykyhetkeen, myös menneeseen ja tulevaisuuteen – perhosvaikutus on alati läsnä. Lähimenneisyyden ohella Max pystyy tekemään välillä aikahyppyjä myös useiden vuosien taakse. Siellä tehdyt asiat vaikuttavat niin ikään pelikokemukseen ja pelin nykyhetkeen.

Siksi eri vaihtoehtojen välillä kannattaa käyttää harkintaa, olipa kyse sitten valinnasta kahden dialogi- tai toimintovaihtoehdon välillä. Hyvä puoli on, että eri valinnoista koituvat seuraukset sekä niiden perässä tulevat vaihtoehtoiset lopetukset tuovat mukanaan runsaasti uudelleenpeluuarvoa.

Genrensä paras vuosikausiin

Jos en ole vielä kehunut tarpeeksi käsikirjoitusta, sanottakoon tämä: kaikessa loistossaan se vetää vertoja aidosti laadukkaille elokuville. Hahmot tuntuvat oikeilta ja eläviltä ihmisiltä, eivät pelimaailman virtuaalisilta karikatyyreilta. Yhtä lailla immersiosta on kiittäminen myös huikeita ääninäyttelijöitä, jotka muuttavat Unreal Engine 3 -grafiikkamoottorilla luodut hahmot eloon. Lisävivahdetta tuo uniikki visuaalinen ilme, joka on syntynyt alkujaan käsin piirrettynä.

Maagista tunnelmaa ei onnistu pilaamaan edes kehno huulisynkkaus. Toisinaan Life is Strange tuokin mieleen huonosti dubatut kung fu -rainat, joissa näyttelijän suu liikkuu eri tahtiin puheen kanssa. Mutta se on pelin ainoa miinus ja syy siihen, miksi täysien pisteiden antaminen on mahdotonta.

Life is Strange on selvästi aikuiseen makuun, ja hyvää tarinankerrontaa arvostaville kyseessä on yksi kaikkien aikojen parhaista peleistä. Kun oman loppuratkaisuni jälkeen tajusin kyyneleen vierivän karvaisella poskellani ihan vaan puhtaasta liikutuksesta, tajusin, että DONTNOD on onnistunut viemään seikkailupelit – pelit ylipäänsä – uudelle tasolle ja koskettamaan niiden avulla jotakin syvempää. Toinen hyvän pelin merkki on, että Life is Strange pysyy mielessä pitkään läpäisyn jälkeenkin.

Toivottavasti ranskalaiset pystyvät toistamaan tämän tempun jatkossa.

Tähtiä: 4,5/5
Kehittäjä: DONTNOD Entertainment
Julkaisija: Square Enix
Alustat: PS3, PS4, Xbox 360, Xbox One, PC
Verkkosivut: http://www.lifeisstrange.com/

Arvostelija: Miika J.K. Halmela

Retrolordi.com kiittää arvostelukappaleesta!

Ei kommentteja