Menu

Arvostelu: Just Cause 3 (PS4) – diktaattorin hiekkalaatikolla

Just Cause -pelisarja on Ruotsin lahja hiekkalaatikkopelien ystävälle. Uusimman osansa myötä trilogiaksi paisuva rymistely on tullut tunnetuksi aivot narikkaan jättävästä toiminnasta ja kepeällä mielellä sävellettävästä tuhon sinfoniasta, jossa räjähdykset ovat suuria ja koluttavat alueet vielä suurempia. Uunituore Just Cause 3 hiihtää samoja latuja edeltäjiensä kanssa, mutta vieläkö riehuminen ja rellestys jaksavat viihdyttää?

Vapaustaistelija Rico Rodriguez ainakin on harvinaisen kova jätkä, se tehdään selväksi heti alkumetreillä: mies seisoo korkeuksissa lentävän potkurikoneen katolla räjäytellen singollaan alhaalla roiskivat ilmantorjuntapatteristot vähintään tuhannen atomeiksi. Jos kaipasit edes etäisesti realistista otetta tai vakavampia sävyjä sisältävää tarinaa, tämä on väärä osoite. JC3 tarjoaa nimittäin tonneittain testosteronia, ruudinkäryä ja älyvapaata toimintaa kieli poskeen haudattuna.

Diktaattorien ja hirmuhallintojen kaatamiseen erikoistunut Rico palaa välimerellisille kotikonnuilleen Medicin saarelle, jossa pahiskenraali Sebastiano Di Ravello hallitsee kansaa kovalla rautanyrkillä. Kapinaa on yritetty viritellä aiemminkin, mutta eihän siitä mitään tullut – kunnes Rico saapuu näyttämään käytännön esimerkkiä, miten tehokas yhdenmiehen vapautusrintama toimii. On aika vetää liikkuvat taakse ja kiskaista despoottia dunkkuun niin että tuntuu.

Kun Rico päästetään irti, on koko saari avointa riistaa saman tien. Ruotsalaiset ovat halunneet luoda pelaajille avoimen hiekkalaatikkomaailman ilman teennäisiä rajoituksia tai näkymättömiä seiniä. Tämä on sekä hyvä että huono asia. Hyvä siksi, että juonen voi unohtaa heti alkumetreillä ja keskittyä vain pistämään paikkoja matalaksi. Huono siksi, että mitään varsinaista juonta ei oikeastaan edes ole ja toiminta rupeaa toistamaan itseään melko nopeasti.

Juonesta viis, kaikille turpaan siis

Tarkoituksena on valloittaa eri alueilla sijaitsevia kaupunkeja, teollisuuslaitoksia, vartioasemia ja muita diktatuurin omistuksessa olevia keskuksia tuhoamalla niistä kaikki hirmuhallintoon viittaava – ja aina samalla kaavalla. Kunhan kaikki bensasäiliöt, kaiuttimet, sähkökeskukset ja diktaattorin muotokuvat on tuhottu ja paikallinen poliisiasema valloitettu ja korvattu kapinallisilla, ilotulitteet paukkuvat ja ikeen alta pelastettu tavallinen kansa iloitsee. Ja sama uudelleen kertaa väsyttävä määrä.

Laiha narratiivi jää äänekkään rymistelyn jalkoihin välittömästi, eli mitään Grand Theft Auto -tason käsikirjoitusta ei ole luvassa. Henkilöhahmot ovat todella karikatyyrimaisia ja juonitehtävät sisällöltään heppoisia, eivätkä sen takia varsinaisesti edes houkuttele seuraamaan tarinaa. Ricon ja muiden Medicin paikallisasukkien paksut feikkiaksentit ovat pidemmän päälle rasittavaa kuunneltavaa, ja humoristiset heitot korkeintaan kädenlämpöisiä.

Entäpäs räiskintä ja räjäyttely sitten? Ketään ei varmaan yllätä, että se toimii. Aseita on tuhottomasti, erilaisia ajoneuvoja hervoton määrä ja erilaisia valloitettavia kohteita on koko seutu vääränään. Just Cause 3 oikein houkuttelee pelaajaa pistämään ranttaliksi valtavalla saarella ja pyyhkimään kaiken diktatuuriin liittyvän tieltään – ja vähän muutakin siinä sivussa. Jos mielestäsi parasta hiekkalaatikkopeleissä on riehuminen tarinankerronnan ja juonitehtävien sijaan, olet tismalleen oikeata kohderyhmää.

Autojen ohjaustuntuma on toisaalta liiankin kasuaalia. Kankeimmat rottelot kääntyvät todella nihkeästi kun taas sporttisemmat menopelit ovat turhan kiikkeriä mittarineulan heiluessa huippunopeuksien tuntumassa. Helikopterit, mopot ja veneet käyttäytyvät samalla periaatteella. Onneksi ajonautinto paranee pykälän verran ajan myötä, kun kontrollit ja fysiikat alkavat iskostua pelaajan kallonpohjaan hieman tiukemmin. Kilpa-ajoon liittyviä haastetehtäviä ei kuitenkaan ihan alussa tee mieli lähteä kokeilemaan. Jos erinäisiä haastetehtäviä kuitenkin päätyy tekemään, palkitaan niistä pikku hiljaa aseiden ja varusteiden päivityksillä.

I’m Rico-man!

Mopot, biilit ja lentovehkeet eivät suinkaan ole ainoita liikkumistapoja. Ricolla on käytössään Batman-henkinen tarttumaköysi, jolla heppu voi kiskaista itsensä vaikkapa rakennusten katoille, ohi huristelevien autojen kyytiin tai vuorenrinteille. Köysi tarttuu uskollisesti kaikille pinnoille, joten kekseliäs pelaaja oppii käyttämään sitä monipuolisesti hyväkseen. Köydellä on myös mahdollista yhdistää asioita toisiinsa, esimerkiksi bensatynnyrin voi vetäistä päin jotakin tuhottavaa objektia. Posahdus on näyttävä ja samalla säästyy vino pino luoteja.

Ilmassa sinkoutuessaan Rico voi kiskaista auki myös laskuvarjonsa ja leijailla alas turvallisesti, tai aktivoida vauhdissa liitopuvun, ja lentää sen avulla ilmojen halki kuin jo se kertaalleen mainittu Lepakkomies Gothamin yllä konsanaan. Valitettavasti extreme-urheilun nostattama adrenaliini ei ihan välity kotisohvalle asti, mutta onhan touhu silti hauskaa vaihtelua perinteiselle apostolinkyydille.

Ulkoasultaan Just Cause 3 toimii riittävän hyvin. Vehreä Medici on kaunis ja värikäs saarivaltio, jonka arkkitehtuuri tuo mieleen Välimerellä sijaitsevat oikeat rannikkokaupungit ja saaristokylät. Harmillisesti saari vain rupeaa tuntumaan nopeasti pelkältä kulissilta ja sen asukit paperinukkemaisilta statisteilta, jotka voi ilman omantunnontuskia niitata tieltään, jos siltä tuntuu.

Ilmeisesti saaren massiivisesta koosta ja Havok-grafiikkamoottorin laadusta johtuen latausajat konsolilla ovat todella pitkiä. Pahimmillaan latausruutua joutuu tuijottamaan useamman minuutin ajan pelin keräillessä itseään seuraavaa koitosta varten. Pelaajalta vaaditaan toisinaan melkoista kärsivällisyyttä, että latausrullan täyttymistä jaksaa vartoa vähintään ilman yhden ruman sanan lipsahtamista. Lehmän hermoja kysytään välillä myös pelatessa ruudunpäivityksen tahmatessa ja muiden pikku ongelmien osuessa kohdalle. PC-versio on kuulemma toimivampi, joten sujuvampaa pelikokemusta etsivän kannattaa panostaa siihen.

Kaiken kaikkiaan kyseessä on kuitenkin viihdyttävä peli, joka harmillisesti kärsii tylsyydestä ja liiallisesta toistosta. On jopa jossain määrin yllättävää, että Just Cause 3 tuntuu selvästi sarjan heikoimmalta osalta. Itsenäisenä tekeleenä se kyllä seisoo omilla jaloillaan, mutta edeltäjänsä ovat onnistuneet hilaamaan turboahdetun hiekkalaatikkotoiminnan riman liian korkealle. Nyt käteen jää hukatulla potentiaalilla varustettu ihan kiva -tason tuotos.

Tähtiä: 3/5
Kehittäjä: Avalanche Studios
Julkaisija: Square Enix
Alustat: PC, PS4, Xbox One
Verkkosivut: https://justcause.com/

Retrolordi.com kiittää arvostelukappaleesta!

Ei kommentteja