Menu

ARVOSTELU: Hyrule Warriors Legends (3DS)

Hey! Listen! The Legend of Zelda on aina ollut pelisarja, jolla on erityinen paikka sydämessäni. Ensimmäisen kerran tutustuin sarjaan 30 vuotta vanhan ensiosan parissa. Ocarina of Time oli puolestaan ensimmäinen omistamani Zelda-peli, mutta vasta Wind Wakerin pelasin läpi. Historiaan kuuluu niitä, joista olen pitänyt ja niitä joita olen inhonnut. Kaikista olen silti innostunut yhtä paljon.

Jo ennen kuin Hyrule Warriors Legends oli Euroopassa julkaistu, kiersi netissä videoita, joissa vertailtiin pelin pyörimistä sekä ”vanhalla” Nintendo 3DS:llä että New N3DS:llä. Eikä tarvitse olla kummoinenkaan kultasilmä, että huomaa uudella raudalla kaiken pelittävän paljon sulavammin. Herääkin kysymys, miksei julkaisu ole eksklusiivinen jälkimmäiselle. Tosin 3D-efekti toimii vain uudemmassa versiossa.

Dynasty Warriors ei ole koskaan ollut itselleni erityisen läheinen pelisarja. Siitäkin huolimatta Hyrule Warriors herätti huomioni ilmestyessään aiemmin Wii U:lla. Ehdin sitä lyhyesti jopa kokeilemaan, mutta tuolloin se ei tehnyt minkäänlaista vaikutusta. Mutta mitä kauemmin odotin kannettavaa versiota pelistä, sitä enemmän aihe alkoi kiinnostaa.

Legends ei ole varsinaisesti paranneltu versio isoveljestään. Graafisesti se on jopa hieman riisutun oloinen. Ero onkin samankaltainen kuin tuoreimman Super Smash Brosin kahdella eri versiolla. Siinä mielessä peli on sisarustaan täydempi kokonaisuus, että mukaan on laitettu lähes kaikki julkaistu lisäsisältö – ja onpa peli saamassa omaakin DLC:tä. Lisähoukuttimena vain 3DS-versiossa julkaistut hahmot voi siirtää mukana tulevalla koodilla Wii U:lle, mikä osaltaan saattaa toimia houkuttimena.

Linkki maailmojen välillä

Jos on pelannut aiemmin Dynasty Warriors -sarjaa, osaa paremmin valmistautua tulevaan. Zelda-pelejä Hyrule Warriors muistuttaa ainoastaan audiovisuaalisen antinsa puolesta, vaikka joukkoon onkin ripoteltu pieniä pelimekaanisia jippoja historian varrelta. Kaikesta paistaa selvä fanipalvelus, mikä ei kuitenkaan ole huono asia. Selvästi kuitenkin Nintendon peleissä usein tavattava taika jää harmillisesti uupumaan.

Jos pelattavina hahmoina ei olisi useiden rakastamia Linkiä, Zeldaa, Impaa tai Sheikiä, ei peli varmasti saavuttaisi vastaavaa yleisöä. Mukana on myös varta vasten kehitettyjä uusia hahmoja – kuten hyvä velho Lana ja paha noita Cia – jotka tuntuvat heti aivan yhtä tutuilta. Onneksi hahmot käyttäytyvät toisistaan poikkeavasti, joten erot eivät ole vain kosmeettisia. Kannettavassa versiossa on lisäksi Wind Wakerista tuttuja kasvoja sekä fanien varmasti hartaasti odottama ”tyttö-Link” eli Linkle.

Pelaaminen on pitkälti perinteistä hack and slashiä, mihin mausteita tuo mahdollisuus valita sopiva sankari sekä käytettävä aseistus. Hahmoaan voi vaihtaa toiminnan tiimellyksessä, mikä osaltaan tuo lisää taktikointia peliin. Kartat ovat suuria ja niissä tuleekin juostua päästä päähän. Onneksi sankareita voi käskyttää liikkumaan paikasta toiseen, vaikka tekoälyyn ei voikaan täysin luottaa. Jatkuvasti on kiire jonnekin, joten tehtävänannot vaihtuvat lennosta ja karttaa pitää jaksaa seurata.

Linklen herääminen

Juoni on tuttua Zelda-laatua, mikä tarkoittaa perinteistä kaavaa Triforceineen ja Ganoneineen. Sitä kuljetetaan eteenpäin välianimaatioilla, jonka dialogi on pelkkiä ynähdyksiä ja murahduksia. Ei siis mitään uutta Hyrulen taivaan alla. Suurimman innoituksensa juoni hakee kolmesta lähteestä (Ocarina of Time, Twilight Princess ja Skyward Sword). Harmillisesti Wind Waker sekä Toon Link ja Tetra on säästetty varsinaisen tarinan epilogiksi. Mielelläni seuraisin myös enemmän Linklen toilailuja.

Jos ei jaksa tahkota tarinaa eteenpäin, voi aina kokeilla seikkailutilaa, jossa suoritetaan erilaisia haasteita. Mitä paremmin näissä pärjää, sitä kirkkaamman mitalin saa ja tätä myötä parempia palkintoja. Seikkailu hoidetaan tyylikkäästi NES:in klassisen Zeldan maailmassa, mikä onnistuu lämmittämään kaltaiseni retromiehen sydäntä. Tämän jälkeen tekee mieli taas tarttua peliin, josta kaikki alkoi.

Hyrule Warriors Legends muistuttaa 3DS:n Super Smash Brosia siinä, että avattavaa ja kerättävää on paljon. Jo pelkkä uusien hahmojen ja aseiden avaaminen luulisi pitävän vaativamman pelaajan kiireisenä. Lisäksi aikaansa voi kuluttaa lisäsydämiä ja kultaisia hämähäkkejä keräilemällä. Perfektionistille kyseinen peli on joko unelmien täyttymys tai sitten painajainen. Super Smash Brosista poiketen pelaaminen tuntuu välillä kuitenkin suorittamiselta.

Ihan hämärä prinsessa

Tarinatilan tehtävät kestävät suunnilleen parikymmentä minuuttia kerrallaan. Tallentaa voi itse, mutta peli ripottelee välietappeja aina erinäisten tavoitteiden täytyttyä. Välillä saattaa tosin käydä niinkin, että viimeisin checkpoint on juuri muutamaa sekuntia ennen vääjäämätöntä tappiota. Siinä tapauksessa ketutuksen määrä on ääretön; huomaan itselleni hyvin nopeasti kasvavan kärsän ja torahampaat.

Jatkuva kiireen tuntu ja epäonnistumisen pelko ei kuulu käsitykseeni hyvästä pelistä. Osin samoista syistä jätin alun perin Twilight Princessin kesken. Jos minulta kysyttäisiin, on Zelda parhaimmillaan merellä seilaten tai jättimäisen linnun selässä ilmojen halki liidellen. Uskon Hyrule Warriorsin uppoavan paremmin heihin, jotka arvostavat enemmän synkempiä sekä aikuismaisempia seikkailuja.

Kyseessä ei ole täysin toivoton tapaus, mutta loppupeleissä siinä ei ole myöskään mitään niin ihmeellistä, jotta jaksaisin jatkaa pelaamista. Se ansaitsee kuitenkin kolme ja puoli sydäntä hyvästä yrityksestä ja pieninä annoksina Legends onkin varsin viihdyttävä tapaus. Vannoutuneimmat sarjan fanit voivat lisätä perään vielä yhden arkusta löytämänsä sydämenpuolikkaan.

Tähtiä: 3,5/5
Kehittäjä: Omega Force / Team Ninja
Julkaisija: Nintendo
Alustat: Nintendo 3DS (2DS)
Testattu: New Nintendo 3DS
Verkkosivut: www.zelda.com/hyrule-warriors-legends/

Arvostelija: Ilkka Tuokko

Retrolordi.com kiittää arvostelukappaleesta!

Ei kommentteja