Menu

ARVOSTELU: Far Cry Primal (PC, PS4, Xbox One)

Olen ymmärtänyt luolamiesten huikean potentiaalin jo pikkumukulasta asti. Naapurin luona ala-asteikäisenä salaa katsottu laatukalkkuna Warrior – Terässoturi (aka Ironmaster, 1983) ja samoihin aikoihin vanhalla kolmekasikutosella intensiivisessä peluutuksessa ollut dinojen nuijimista ja tasoloikkaa sekoittava Prehistorik antoivat jotain tajua siitä, että kovaa meininkiähän tämä on. Kivikaudelle sijoittuvassa Far Cry Primalissa ei sentään enää dinosauruksia nähdä, mutta muita uhkatekijöitä on maailma pullollaan, sapelihammastiikereistä aina vihollisheimoihin. On siis aika kohottaa kivikirves ilmaan ja lyödä tunkeilijat maahan.

Luolamiesteema on aihe, jota videopelit ovat hyödyntäneet etenkin viime vuosina yllättävän vähän. Ingressissä mainitun Titus Softwaren kehittämän Prehistorikin ja tämän jatko-osan sekä saman yhtiön Prehistorik Man -kaksikon ohella mieleen tulee vain muita retro-osaston tekeleitä Joe & Mac: Caveman Ninjasta Chuck Rockiin – tietenkään erinäisiä The Flintstones -pelejä unohtamatta. Niin, ja olihan sitten vielä vanha puzzlepeli Ugh!, jossa parrakas ja lemmenkipeä esihistorian asukki lenteli muinaiskopterillaan tulevan partnerinsa perässä.

Olin kieltämättä silti jossain määrin yllättänyt, kun Ubisoft ensimmäisen kerran julkisti seuraavan Far Cry -pelinsä sijoittuvan vuoteen 10 000 eaa. Vaan ehkä ei olisi pitänyt hämmästyä, sillä onhan Far Cry -sarja tullut tutuksi vängästä huumoristaan sekä aiemmistakin irtiotoistaan; Far Cry 3:n kasaritoimintafaneille suunnattu Blood Dragon (2013) oli erinomainen sekoilulaajennus lukemattomine populaarikulttuuriviitteinen ja -lainauksineen. Millepä muullekaan pelisarjalle siis olisi sopinut tällainen loikka suoraan esihistorian hämäriin?

Myönnän silti olleeni osittain skeptinen – toivoin parasta, mutta pelkäsin pahinta, toisaalta taas en odottanut tältä oikein mitään. Kuten mainittua, tiedostan luolamiesgenressä piilevän alkukantaisen voiman, mutta silti epäilin, miten Ubisoft saisi niistä aineksista keitettyä kokoon miellyttävän ja ennen kaikkea mukaansa tempaavan modernin pelikokemuksen. Vaan nyt kun olen peliä pelannut, tiedän kyllä: luomalla uskomattoman kauniin ja näyttävän kivikautisen maailman kotisohvien kurttukallojen samottavaksi ja tutkittavaksi. Moninpelaamista harrastavia harmittanee tosin se tieto, ettei mukana ole kuin pelkkä soolokampanja.

Niin kaunis on maa

Far Cry -peleissä juoni on aina ollut sivuroolissa, eikä Primal tee asiaan poikkeusta. Keski-Euroopan fiktiiviseen Oroksen laaksoon sijoittuva seikkailu keskittyy kolmen keskinäisen heimon valtakamppailuun. Protagonistina toimiva metsästäjä Takkar kuuluu wenjojen klaaniin, joka on levällään pitkin valtavaa laaksoa. Heidät tulisi yhdistää saman kylän alle, nousta heimopäälliköksi, kehittää yhteisen asumiston olosuhteita ja siinä sivussa kukistaa vielä kilpailevat heimot: kannibalismia harjoittavat udamit ja vankinsa uhrilahjoina elävältä polttavat izilat.

Valitettavasti pääjuonitehtäviä ja tärkeämpiä sivutehtäviä on tarjolla varsin niukasti. Vastapainoisesti kartta on sitten täytetty vähäpätöisemmillä Help Wenja -tehtävillä, mutta niitä löytyy vain muutamaa erilaista, ja käytännössä ne ovat toistensa loputtomia kopioita. Kun olet pelastanut toverit vangitsijoiden kynsistä, ollut mukana metsästämässä suurpetoa tai auttanut ryhmää puolustautumaan hyökkääjiä vastaan kymmenennen kerran, hoksaat, että vaihtelua ei niin hirveästi löydy.

Tämä ei kuitenkaan haittaa, sillä maailma vie mennessään. Usein ihan vain unohduin ihailemaan edessäni piirtyvää maisemaa. Tietysti Far Cryt ovat aina olleet nimenomaan teknologisia taidonnäytteitä, mutta Primal tuntuu pistävän edeltäjiäänkin paremmaksi. Metsät ja laaksot, lumihuippuiset vuorot ja laakeat tasangot – joka suuntaan levittyvässä Oroksessa on paljon vaihtelua ja niin paljon tutkittavaa, että aikaa saa kulumaan tuntikaupalla ihan vain paikkoja ihmetellessä ja tuntemattomia alueita kartoittaessa, tai vihollisleirejä valloittaessa. Siinä samalla itseään voi viihdyttää vaikkapa etsimällä piilotettuja kädenjälkimaalauksia ynnä muita kätkettyjä salaisuuksia.

En tiedä, miten autenttinen pelin esittämä kuva maailmasta 10 000 vuotta ennen ajanlaskua todellisuudessa on, mutta minuun se upposi kuin väärä raha. Mammutit ja villasarvikuonot käyskentelevät niityillä, verenhimoiset sapelihammastiikerit ja susilaumat väijyvät alati varomatonta kulkijaa ja esihistorialliset jättikalat purevat varpaasta vähän nykyahventa kovempaa, mikäli niille vain suinkin antaa tilaisuuden. Voisin jopa nähdä, että ilman K18-leimaa Far Cry Primal voisi parhaassa tapauksessa toimia jopa jonkinlaisena opetuspelinä koulujen kivikautta käsittelevillä historiantunneilla. Hatunnosto siitäkin, että pelihahmot eivät haasta englantia aksentilla, vaan mongertavat ”aitoa” tuon ajan pseudokieltä.

Hajoita ja hallitse

Vain Takkar kykenee nostamaan wenjat kukoistukseen ja yhdistämään hajallaan olevan heimon. Käytännössä tämä tapahtuu etsimällä uusia asukkaita kylään Help Wenja -aktiviteettien kautta saatavista rivityypeistä aina eri alojen asiantuntijoihin, jotka auttavat Takkaria kehittymään huomattavasti monipuolisemmaksi ja kovemmaksi metsästäjä-tappokoneeksi. Heidän avullaan mies oppii rakentamaan tehokkaampia aseita ja ansoja sekä erilaisia pommeja ja saa kykypuuhun kultakin ekspertiltä nipun uusia taitoja, jotka auttavat paremmin selviytymään vihamielisten otusten ja olosuhteiden keskellä.

Kaiken rakentaminen, niin asiantuntijoiden kinuamien majojen kuin parempien välineiden, vaatii resursseja, kuten kasveja, kiviä, puuta tai eläinten nahkoja. Kivet, puut ja kasvit ovat vapaasti poimittavissa, mutta eläinpohjaiset materiaalit vaativat faunan harventamista asein. Etenkin alkuvaiheessa isompien petojen kellistäminen on aidosti haastavaa, kun kimppuun käyvät sapelihammastiikerit ja luolakarhut kestävät kuritusta iskukaupalla. Mikäli eläin haavoittuu ja pakenee, pystyy sen jäljittämään kätevällä metsästäjänkatseella, joka paljastaa loukkaantuneen elikon jäljet sekä samalla myös korostaa ympäristöstä löytyvät resurssit. Katse muistuttaa Assassin’s Creed -sarjasta tuttua Eagle Vision -näkymää.

Myöhemmin taitojen kartuttua eläimiä voi listimisen ohella myös kesyttää petomestarin roolissa, jolloin niistä saa oivallisia taistelutovereita. Isommat pedot toimivat lisäksi kätevinä ratsuina, joiden avulla pidempien matkojen taittaminen tapahtuu huomattavasti nopeammin kuin apostolinkyydillä. Mutta etenkin elikoiden taisteluvimmalle tulee käyttöä udamien ja iziloiden rivistöjä harvennettaessa – kun ison kissapedon käskyttää juoksemaan vihollisleiriin tai taivaalla lisäsilminä liitelevän tiedustelijapöllön pistää iskeytymään pahaa-aavistamattoman vartiomiehen niskaan, saa omalle hyökkäykselleen kunnon etulyöntiaseman ja yllätysmomentin.

Varsinainen turpakäräjöinti hoidetaan sitten täysin kivikautisilla aseilla: nuijilla, keihäillä, jousipyssyillä, kivilingoilla ja -puukoilla sekä erilaisilla yksinkertaisilla pommeilla. Arsenaali on riittävän monipuolinen pitämään mielenkiintoa yllä, ja aseiden ja varusteiden päivittäminen entistä tehokkaammiksi omaan kylään saapuneiden asiantuntijoiden avustuksella on perusteltua juuri selviytymisen kannalta. Esimerkiksi kylmille alueille ei voi lähteä ilman talvivaatteita, joiden tekemisen oppii vain yhdeltä asiantuntijalta. Hän ei kuitenkaan opeta tekemään parhaita mahdollisia jakinnahkatakkeja ennen kuin hänen majansa on täysin päivitetty – uudet kyvyt ja taidot sekä reseptit siis aukeavat tarjolle sitä mukaa, kun kyläänsä rakentelee parempia asuinsijoja.

Oikein positiivinen yllätys

Ubisoft ansaitsee kehuja siitä, että firma rohkeni viedä Far Cry -sarjansa jälleen uusille urille. Lopputuloksena syntynyt Far Cry Primal yllätti ainakin tämän arvostelijan positiivisesti mielenkiintoisella maailmallaan. Okei, sitä varsinaista tarinasisältöä mukana tosiaan on vain nimeksi, mutta sepä ei haittaa – tarinavetoiset pelit löytyvät jostain ihan muualta. Siitä huolimatta toiminnallinen ja avoin luolamiesseikkailu onnistuu pitämään tehokkaasti otteessaan, eikä jätä kivikautista tutkimusmatkailijaa millään rauhaan.

Pelin pariin palaa mielellään ja yksittäisetkin sessiot venähtävät kuin varkain monituntisiksi, kun mahtava pikselieskapismi vie varomattoman nykyihmisen mennessään. Ja mikä parasta, onhan tämä nyt loistavaa vaihtelua sille perinteiselle terroristien/vihollissotilaiden/robottien räiskimiselle. Tai sitten voit innostua allekirjoittaneen paremman puoliskon tavoin villieläinten kesyttämisestä ja loputtomasta paijaamisesta. Kaikille jotakin.

Tähtiä: 4/5
Kehittäjä: Ubisoft Montreal
Julkaisija: Ubisoft
Alustat: PC, PS4, Xbox One
Testattu: PS4
Verkkosivut: https://www.ubisoft.com/en-US/game/far-cry-primal

Arvostelija: Miika J.K. Halmela

Retrolordi.com kiittää arvostelukappaleesta!

Ei kommentteja