Menu

Arvostelu: Fallout 4 (PS4) – sienipilvien jälkeen kasvaa elämä

Fallout on yksi niistä pelisarjoista, joita voisin väittää rakastavani. Ihastuin sarjaan jo ensimmäisen osan myötä, mutta vasta Fallout 2 räjäytti potin kunnon ydinlatauksella. Se on edelleen se peli, jonka ottaisin milloin tahansa mukaani autiolle saarelle, henkilökohtainen suosikkini nyt ja aina. Toki Bethesda teki erinomaista työtä tuodakseen sarjan nykyaikaan kolmannen osan muodossa. Satunnaisesta tylsyydestä kärsinyt Fallout: New Vegas, Obsidian Entertainmentin välityö, taas oli korkeintaan ’ihan jees’ -tasoa.

Vaan Fallout 4 tulee ja palauttaa asiat perusraiteilleen luoden samalla uuden pääluvun ikoniseen saagaan. Kaksi asiaa säilyvät muuttumattomina prosessissa: sota ja Bethesdan hyväksi havaitsemat pelilliset perusasiat. Ei haittaa, vaikka kolmas Fallout ja New Vegas olisivat jääneet kokonaan väliin, sillä The Elder Scrolls -sarjaa pelanneen on aivan yhtä helppoa hypätä mukaan atomisodan selviytyjien arkeen. Fallout 4 on käytännössä kuin Skyrim eri teemalla. Määrittäviä tekijöitä studion peleille ovat aina olleet vapaa hahmonkehitys ja valtava avoin maailma tutkittavine paikkoineen, niin tälläkin kertaa. Sivumaustetta tuovat aseiden ja varusteiden hauska tuunaaminen sekä tukikohtien vähemmän hauska rakentelu.

f1

Jahka peli on asentanut itseään noin vartin ajan ja pistänyt pelaajan katsomaan sillä aikaa SPECIAL-kykyjen opetusvideoita, herää kysymys vaaditusta kiintolevytilasta. Fallout 4 vie kuitenkin vain noin 41 gigaa, luojan kiitos. Ja sitten hahmoa luomaan.

Tuttua ja turvallista pienin uudistuksin

Toisin kuin sarjan aiemmat pelit, uutukainen päästää pelaajan näkemään hetkeksi vanhan aikakauden ennen pommien putoamista. Hahmonluonti tapahtuu vuoden 2077 Bostonissa, silloin kun kaikki oli vielä hyvin. Sankarille valitaan sukupuoli, muovataan kasvot mieluisaksi ja määritetään aiemmistakin peleistä tutut SPECIAL-kyvyt (Strenght, Perception, Endurance, Charisma, Intelligence, Agility ja Luck). Niiden alle pääsee myöhemmin valikoimaan perk-erikoistaitoja hahmon tasojen kasvaessa. Hahmostaan voi tehdä vaikka vähä-älyisen mörssärin, atleettisen ninjan tai puhelahjoilla siunatun Ruuneperin. Oma pelityyli määrittää pitkälti hahmonkehityksen valintoja.

Puheesta puheenollen: oma hahmo ei olekaan enää mykkä vaan juttelee oikeasti. Haluttu repliikki valitaan Mass Effect -inspiroituneesta pyörövalikosta, jonka jälkeen sankari lausuu kommentin hieman eri tavalla ääneen. Olen vanha jäärä, myönnän, ja suhtauduin ajatukseen aluksi varsin skeptisesti. Onneksi puheeseen kuitenkin tottuu, kiitos näyttelijöiden, jotka hoitavat tonttinsa kunnialla.

f2

Sitten pommit putoavat ja ydinsuoja kutsuu. Erinäisten vaiheiden jälkeen pelihahmo herää holvi numero 111:n syväjäädytyskammiosta 200 vuotta myöhemmin. Atomisota on käyty, vastapäisessä kopperossa uinunut siippa tapettu ja oma lapsi anastettu tämän käsivarsilta. Tämä toimii lähtökohtana monitahoiselle tarinalle, jonka käsikirjoitus on ottanut aimo askeleen eteenpäin sitten kolmannen osan vastaavasta. Keskeisessä roolissa ovat myös entisen Massachusettsin, nykyisen Commonwealthin alueella toimivat järjestöt; Brotherhood of Steel, Railroad ja salaperäinen Institute, joista jokaisella on oma agendansa.

Mikään ei tietenkään pakota seuraamaan pääjuonta, vaan valtavaan urbaanierämaahan voi jäädä vapaasti samoilemaan ja tutkimaan paikkoja. Vaikka pelin grafiikka ei edustakaan viimeisintä huutoa, ja etenkin kasvoanimaatio on jäyhää, nykykonsoleiden pidemmät piirtoetäisyydet auttavat luomaan mukavaa immersiota pommien tuhoamasta ja selviytyjien jälleenrakentamasta maailmasta. Ja voi veljet, miten upean uhkaavalta kunnon radioaktiivinen ukkosmyrsky näyttää: taivas värjäytyy vihreäksi ja pilvistä sataa silkkaa ydinsäteilyä. Sateenvarjoa ei siis parane unohtaa!

Selkäsauna lämpiää kunnon kalustolla

Muunkinlaiset uhat vaativat alati vanhan maailman selviytyjää. Raunioissa tukikohtaansa pitävät rikollisjengit, metsissä samoilevat supermutantit ja säteilyn muokkaamat villieläimet hyökkäävät vaeltajan kimppuun tuon tuostakin. Satunnaisesti kohdalle voi osua myös ns. legendaarisia vihollisia, jotka ovat kahta kauheampia vastuksia taistelutilanteessa, mutta palkitsevat kukistajansa uniikeilla aseilla.

Väkivaltaan sorruttaessa kättä pidempää voi käyttää joko lonkalta, tähdäten FPS-kuvakulmasta tai toimintapisteitä hyödyntävää VATS-järjestelmää hyväksikäyttäen. VATS hidastaa aikaa ja mahdollistaa rauhallisen tähtäämisen vihollisten eri raajoihin. Uutena ominaisuutena aiemmista osista tutussa VATS-hyökkäyksessä on kriittisten osumien aiheuttaminen itse. Tarpeeksi monen normaalin laakin jälkeen enemmän tuhoa aiheuttava kriittinen kuti lähtee aseesta nappia painamalla. Muutos on tervetullut verrattuna vanhaan sattumapohjaiseen malliin.

f3

Fallout 4 on puuhastelijan unelmapeli, sillä ensimmäistä kertaa sarjan historiassa aseiden ja haarniskoiden muokkaamisella on aidosti väliä. Ympäri maailmaa on siroteltu viilapenkkejä ja työpisteitä, joiden äärellä arsenaalia voi tuunata. Ja mikä hienointa, vihdoinkin raunioista löytyvällä romutavaralla on jokin oikea funktio, sillä karhupumput ja kahvimukit käyvät parannusten raaka-aineiksi. Jopa perinteisesti lussu 10 mm:n aloituspistooli säilyttää arvonsa käyttökelpoisena aseena uusien tehopalikoiden myötä.

Haittapuolena inventaarion romuosio täyttyy nopeasti kaikesta ylimääräisestä, nyt kun oikeastaan yhtään mitään ei kannata jättää jälkeen. Kun itse huomasin hamstraavani kilokaupalla tuulettimia niistä saatavien ruuvien tähden, naurahdin ääneen. Lopulta päädyin heivaamaan kaikki romut aina yhteen säilytysarkkuun päämajaksi ottamastani rakennuksesta, josta ne olivat kätevästi saatavilla viereisiä työpisteitä ajatellen.

Toinen perustavanlaatuinen muutos tuttuun kuvioon on, että himoittu Power Armor -haarniska on saatavilla verrattain varhaisessa vaiheessa. Voimapanssarihan on tullut tunnetuksi Fallout-sarjan parhaana pukuna, johon sonnustaudutaan yleensä vasta tarinan loppupuolella. Vaan ei enää. Tällä kertaa peltipuku tosin on kuin ajoneuvo. Siihen sujahdetaan takakautta sisään kuin kävelevään tankkiin konsanaan, ja lisäksi se vaatii korjauksia taisteluiden jälkeen. Ja ettei sen kanssa jyrääminen olisi liian helppoa, käytössä haarniska kuluttaa jatkuvasti fuusiovoimaa. Mikäli löpö loppuu kesken kaiken, tulee panssarihaalarista jäykkä hidaste.

f4

Pesänrakennusta ilman pointtia

Eräs Fallout 4:n uudistuksista on tukikohtien rakentaminen ja kehittäminen. Erämaasta löytyy eri alueita, joille uudisasutuskeskuksen voi pystyttää. Rakennusvalikoista poimitaan halutut komponentit, kalusteet ja sisustuselementit, joita sitten lätkitään haluttuihin kohtiin vapaasti. Aivan kuten ase- ja haarniskaparannukset, vaativat myös mökit ja kalusteet raaka-aineeksi ympäristöstä löytyvää rojua. Uusasutuskeskukset saattavat myös joutua hyökkäysten kohteeksi, jolloin paikalle on lähdettävä itse pistämään pahikset nippuun. Tai sitten sinne on rakennettava riittävästi automaattipuolustusta, kuten automatisoituja kivääri- ja tykkitorneja.

Toisin kuin mainiosti toimiva ase- ja haarniskamodailu, rakenteluosio tuntuu täysin turhalta lisäykseltä – eihän Fallout ole mikään Minecraft, eikä sen kuulukaan olla. Veikkaan silti joidenkin pelaajien nauttivan tästä uudesta aspektista, mutta allekirjoittaneeseen se ei kolissut ollenkaan. Onneksi tukikohdan nikkarointi on täysin vapaaehtoista toimintaa, eikä pelaajan tarvitse kuluttaa aikaansa mökkikylän parissa ellei erikseen niin halua.

Tuttua ja turvallista, teknisesti vielä viilattavaa

Mitään varsinaista wau-efektiä Fallout 4 ei pääse synnyttämään. Siinä missä Fallout 2:n ja Fallout 3:n välillä oli aivan huikea ero sekä graafisesti että pelimekaanisesti, sarjan neljäs osa jatkaa tuttua ja turvallista Bethesda-linjaa. Kuten aluksi jo mainitsin, visuaalinen anti ajaa asiansa mutta ei tee vaikutusta. Toki se on parempaa kuin studion aiemmissa julkaisuissa, mutta mitään huipputason silmänannaa ei ole luvassa. Siitä plussaa, että nyt ääninäyttelijöitä on enemmän kuin viisi. Fallout 3:n rajatusta äänikaartista on selvästi otettu opiksi.

f5

Toisaalta Bethesdan pelien ansiot ovat aina olleetkin muissa asioissa kuin audiovisuaalisessa ilotulituksessa. Vapaus kokea taitavasti rakennettu maailma ilman turhia rajoitteita ja laaja pelillinen sisältö ovat ne kulmakivet, joiden päälle tuoreinkin Fallout on muurattu. Postapokalyptinen Massachusetts imaisee pelaajan sisäänsä helposti sadoiksi tunneiksi ilman merkkiäkään puutumisesta. Tätä on avoimen maailman roolipelaaminen parhaimmillaan.

Jo pelkän päätarinan selvittäminen kestää helposti useamman täyden pelipäivän. Samalla sankari (tai ihmiskunnan pahin vihollinen, edelleen omasta pelitavasta riippuen) törmää useihin erilaisiin ihmiskohtaloihin ja ydinsodan tuhkista nousseisiin kaupunkeihin, joiden muurien sisäpuolella toivo sivistyksestä ja ihmiskunnan uudesta aamusta vielä kytee. Ja kun pääjuoni on ohi, se ei tarkoita loppua vaan radioaktiiviset arot ovat edelleen tutkittavissa, sivutehtävät suoritettavissa ja paikat nuohottavissa.

Vahvan pelikokemuksen toisessa vaakakupissa painavat valitettavasti muutamat bugit, jotka toivon mukaan korjataan mahdollisimman nopeasti. Äänen pätkimiset ja ruudunpäivityksen tipahtelut vielä kestää, mutta potentiaaliset pelinrikkojabugit kuten lattioiden läpi vajoamiset, hisseihin jumiutuminen ja latausruutuihin jäätyminen varjostivat muutoin sujuvaa kokemusta. Onneksi näistä selvittiin aina säikähdyksellä ja konsolin uudelleenkäynnistyksellä. Toivottavasti Bethesda vain saa bugit murskaavan päivityksen ulos mahdollisimman nopeasti. Sen jälkeen kyseessä on helposti yksi vuoden parhaista peleistä.

Tähtiä: 4,5/5
Kehittäjä: Bethesda Game Studios
Julkaisija: Bethesda Softworks
Alustat: PC, PS4, Xbox One
Verkkosivut: https://www.fallout4.com/

Retrolordi.com kiittää arvostelukappaleesta!

2 Kommenttia

  1. Unknown kirjoitti:

    hienosti napattu arvostelu ign:ltä ja kerrottu aivan sama sisältö omin sanoin.

  2. Retrolordi kirjoitti:

    Voisiko johtua mahdollisesti siitä, samat ihmiset tekevät arvosteluja eri sivustoille? 😉