Menu

ARVOSTELU: Dark Souls III (PC, PS4, Xbox One)

Kuolema on jälleen läsnä, kun urheat soturit lähtevät uhmaamaan kohtaloaan jo kolmannen kerran. From Softwaren kehittämä ja Bandai Namcon julkaisema kulttisarjan kolmososa ei jätä faneja kylmäksi, sillä meininki on jälleen yhtä armotonta kuin aiemminkin, joskin goottilaisen synkkä ulkoasu on tuotu nätisti tämän päivän standardien mukaiseksi, ja onpa pelattavuuttakin paranneltu pienillä kikoilla. Sekä kasuaalipelaajien että Bloodbornen ystävien kannattaa kuitenkin pitää hatusta kiinni, sillä henkipoloinen lähtee niin kovin helposti – vaan tokkopa kukaan mitään muuta odottikaan.

Jos Dark Souls on täysin vieras pelisarja, mainittakoon, että kyseessä on eräs tämän vuosikymmenen haastavimmista tapauksista. Haastava siinä mielessä, että näppäimiä hakkaamalla ei pärjää, vaan taisteluissa on oikeasti pidettävä kieli keskellä suuta, väisteltävä ja torjuttava sekä iskettävä oikeissa kohdissa.

Toisin sanottuna; kun pelimekaniikat alkaa vähitellen hallita, armottomuus karisee ja pelikokemus muuttuu sadistisesta vain kivullisen nautinnolliseksi. Toki pitää muistaa, että valtaosa tämän päivän peleistä on kädestä pitämisineen niin helppoja, että luonnollisesti niiden rinnalla Soulsit tuntuvatkin hankalilta.

Kuoleman hetkeä ei tietenkään helpota sekään, että ansaitut sielut ynnä muut mammonat katoavat kuin tuhka tuuleen, ja elinpalkki lyhenee piirun verran. Siinä on sitten kiva hölkätä tyhjätaskuna ja hieman heikompana eteenpäin maailmassa, jossa kaikki haluavat pistää sinusta ilmat pihalle. Sielut ovat tärkeitä siinä mielessä, että niiden avulla omaa hahmoaan kehitetään nostamalla kykyjä paremmiksi.

Alussa valitun hahmoluokan mukaan hahmo rakentuukin pelin aikana hitaasti mutta epätoivoisesti. Voittamatonta tappokonetta omasta urhostaan ei siis edelleenkään pysy tekemään – toisaalta voittamattomuus on kiinni pelaajan omista taidoista, ei siitä, että pelihahmosta luodaan kaiken murskaava steroidihirmu, kuten niin monissa muissa peleissä.

Screen2_1459526564

Kun viholliset sitten hyökkäävät – yleensä ryhmissä monesta suunnasta – on kilvelle töitä. Iskuja on torjuttava ja väistettävä ja odotettava oikeaa tilaisuutta syöttää möröille omaa kalpaa. Tuskanhiki valuu ohimoilla ja kuoleman kylmä koura koskettaa ennen pitkää, mutta toisaalta oppimalla vihollisten sijainnit ja hyökkäyskuviot taisteluihin pystyy edes jotenkin valmistautumaan. Jo riviviholliset satuttavat rutosti, joten virheille ei ole varaa ”helpoissakaan taisteluissa”, saati sitten pomojen kanssa yhteen ottaessa.

Isot ja näyttävät pomovastukset nuijivat huolimattoman pelaajan atomeiksi alta aikayksikön, ja ne vaativat lähes aina useamman kaatoyrityksen ainakin omalla taitotasollani. Vaan voi sitä riemua, kun jättimörri vihdoin puree tomua ja kaatuu ännännen yrityksen jälkeen. Pomotaistelut ovat muutenkin yksi pelin suolista, eikä kahta samanlaista bossia kohdata synkässä maailmassa, vaan jokainen jätti on omanlaisensa luomus, joka vaatii omanlaisensa lähestymistavan.

Jotkut ovat väittäneet pelisarjan kolmatta osaa edeltäjiään helpommiksi. Tällä kertaa sairaan kaunis pelimaailma ohjastaa oikeaan suuntaan visusti, ja tallennuspisteinä toimivia nuotioita tulee sinänsä reilusti vastaan. Eksymään ei siis oikein pääse, eikä avoimen maailman fiilistä ole edeltäjien tapaan läsnä. Estus Flaskit toki ovat usein kortilla ja kuolema korjaa tasaiseen tahtiin, mutta siltikin joku saattaa jäädä kaipaamaan kokemuksesta entistä sadistisempaa.

Mainittakoon myös, että lehdistöversio ei ollut mikään maailman bugittomin kokemus, mutta myyntiversiossa minkäänlaisia ongelmia ei kuulemma pitäisi esiintyä. Siksi Souls-fanien kannattaakin ehdottomasti nauttia jokaisesta hetkestä myös kolmannen osan kanssa, semminkin kun se merkitsee näillä näkymin viimeistä lukua rakastettuun saagaan.

Screen4_1459526566

Kymmeniä tunteja kestävä toimintaroolipeli ei ehkä sovellu heikkohermoisille, mutta haastetta kaipaaville se on parasta, mitä markkinoilla tällä hetkellä on tarjolla. Audiovisuaalisesti ja pelimekaanisesti kyseessä on niin ikään miellyttävä paketti ja kelpo osoitus siitä, että kolmanteen osaansa edennyt sarja on edelleen voimissaan.

Tähtiä: 4/5
Kehittäjä: From Software
Julkaisija: Namco Bandai Games
Alustat: PC, PlayStation 4, Xbox One
Testattu: PlayStation 4
Verkkosivut: http://www.darksouls3.com/en/

Arvostelija: Miika J.K. Halmela

Retrolordi.com kiittää arvostelukappaleesta!

Yksi kommentti

  1. lbkkjkgfj kirjoitti:

    ”Sekä kasuaalipelaajien että Bloodbornen ystävien kannattaa kuitenkin pitää hatusta kiinni, sillä henkipoloinen lähtee niin kovin helposti”

    Bloodborne oli itselleni ainakin vaikeampi peli mitä tämä. Tässä monet bossit kaatuvat jopa ekalla yrityksellä.