Menu

ARVOSTELU: Bravely Second: End Layer (3DS)

Muutaman vuoden takainen Bravely Default on saanut mainetta ”parhaana Final Fantasy” -pelinä pitkään aikaan. Vaikka näkyvimmät yhtäläisyydet legendaarisen pelisarjan kanssa ovat vain julkaisijataho Square Enix sekä JRPG-genre, kahdella nimikkeellä on enemmän yhteistä kuin kansitaidetta katsomalla uskoisi. Bravely Default osoittautui maailmanlaajuiseksi hitiksi ja Square Enix julkisti sille jatko-osan, ennen kuin peliä oltiin edes saatu kauppojen hyllyille länsimaissa. Onko edeltäjäänsäkin oudommin nimetty Bravely Second: End Layer sarjan lopullinen läpimurto, vai mennäänkö nykyisten Final Fantasy -pelien tavoin metsikköön?

Bravely Secondin lähtökohdat noudattavat JRPG-peleistä tuttua kaavaa. Nuori sankari, tällä kertaa hauskan semitistisesti nimetty Yew, saa hoidettavakseen arkiselta tuntuvan nakkihomman, joka totta kai paisuu lukuisten juonenkäänteiden jälkeen massiiviseksi maailmanpelastusoperaatioksi – ei siis mitään uutta tällä rintamalla. Bravely Secondin tapahtumat sijoittuvat vain parin vuoden päähän ykkösosasta, joten tuttuja paikkoja kolutaan jälleen läpi. Tarttuupa myös sankarikaartiin Bravely Defaultista tuttuja hahmoja. Vaikka peli tekee hyvää työtä kerratessaan edeltäjänsä tapahtumia ja taustoja, saa kaikesta huomattavasti enemmän irti, jos edeltävä osa on tuttu.

Paluun tekee myös loistelias graafinen ulkoasu, jota on nyt Spinal Tapin opeilla ruuvattu 11. pykälään asti. Välianimaatiot ovat edelleen erittäin kauniita, ja taisteluissa nähtävät efektit valaistuksineen ja blurrauksineen ensiluokkaisen laadukasta tavaraa, kuten Square Enixin roolipeleiltä saattaa odottaa. Isoin graafinen parannus on kuitenkin lukuisten kaupunkien ja pienempien tapahtumapaikkojen kuvitus. Taidemaalaukselta näyttävät miljööt saavat usein pysähtymään ja ihan vain katselemaan pieniäkin ruudulla näkyviä yksityiskohtia. Myös käsikonsolin nimikkoefektille on käyttöä, kun esirenderoidut tapahtumapaikat heräävät kunnolla eloon 3D-efektin myötä.

Myös Bravely Secondin kaupungeissa ja kylissä on huomattavasti enemmän eloa. Ykkösosassa ne toimivat lähinnä vain kauniina kehyksinä kaupoille, roolipeleissä pakollisille tavernoille sekä sille yhdelle paikalle, josta löydettäisiin seuraava juonta edistävä NPC-hahmo tarinoineen. Uudessa osassa tavataan enemmän tarinan taustoja avaavia hahmoja ja jopa muutamia sivutehtäviä jakelevia ihmispoloisia kohtaloineen. Ei kaupunkien kanssa vieläkään ihan maailmanluokan japsiropeilujen elävään fiilikseen päästä, mutta ykkösosaan nähden edistystä on tapahtunut paljon.

Braveheart

”Älä korjaa jotain, jos se ei ole rikki”, kuuluu vanha sanonta – tätä oppia Bravely Second noudattaa mainetta niittäneen taistelusysteeminsä kanssa. Pähkinänkuoressa nerokas mekaniikka toimii siten, että pelaajalla on mahdollisuus joko hyökätä tai käyttää esineitä aivan kuten missä tahansa lajityypin pelissä, mutta taisteluvalikosta löytyvät myös vaihtoehdot ”Brave” ja ”Default”.

Näistä kahdesta on mahdollista valita enintään neljä peräkkäistä komentoa ja suorittaa ne heti. Brave-vaihtoehto hyökkää, jolloin pelaaja voi siis laittaa neljä peräkkäistä hyökkäystä kohti vihollisen naamavärkkiä. Kolikon kääntöpuolena komentosarjaa käyttänyt hahmo joutuu huilaamaan paikoillaan ylimääräisten vuorojensa ajan. Pitkien komentosarjojen käyttöä pitää harkita vakavissaan, tai sitten vain toivoa parasta sotahuutoja huutaen.

Default-toiminto puolestaan asettaa hahmon puolustuskannalle ja laittaa samalla ylimääräisen vuoron varastoon. Aivan kuten ensimmäisessäkin osassa, myös Bravely Secondissa nerokkaan taistelumekaniikan kanssa taktikointi on isoin osa pelin viehätystä.

Taistelusysteemin on syytäkin olla mielenkiintoinen, sillä pelissä taistellaan ja paljon. Turpakäräjät käynnistyvät yhä tyhjästä arpomalla, mutta niitä on onneksi hieman vähennetty sitten ensimmäisen osan. Kokemuspisteiden himohamstraajille luvassa on hyviä uutisia: taisteluihin on lisätty kiva pieni porkkana ns. lumierä-periaatteella. Jos pelaaja antaa vihollisryhmälle köniin ennen kuin pahikset ennättävät edes omaan hyökkäysvuoroonsa, peli tarjoaa mahdollisuuden haastaa heti perään uusi pahispoppoo vähän parempien esineiden ja tuhdimman kokemuspisteannoksen toimiessa houkuttimina.

Kokemuspisteet tulevat tarpeeseen hahmoluokkien kehittämisessä. Bravely Second sisältää 30 eri hahmoluokkaa, ja vaikka moinen määrä tuntuu ensisilmäyksellä huolestuttavalta, on jokaisella käyttötarkoituksensa taisteluiden aikana. Työluokituslistalta löytyvät ne Square Enixin muistakin tuotoksista tutut valkoiset ja mustat maagit, kuten myös esineitä varastamaan kykenevät varkaat, runtua jakavat ja vastaanottavat ritarit ynnä muut tutut. Hieman erikoisempaa kastia edustavat kokit, jotka keskittyvät status-loitsuihin ja niiden parantamisiin, sekä nettikansan uusi suursuosikki Catmancer, joka on nimensä mukaisesti kissamaisen nerokas ja vihollisten hyökkäyksiä oppiva hahmoluokka.

Kun omia hahmoja on myllyissä mukana aina neljä, oikeanlaisen kollektiivin löytäminen taistelutilanteisiin on tärkeää. Tämän vuoksi on erittäin hyödyllistä kehitellä jokaista hahmoluokkaa tasaiseen tahtiin, mikä puolestaan lisää grindaamisen määrää. Onko suuri graindailu sitten hyvästä pelin astetta paremman taistelusysteemin vuoksi, sen jokainen päättäköön itse.

Dialogi kuin Salkkareissa

Tähän mennessä voisi olettaa Bravely Secondin olevan edeltäjäänsä huomattavasti parempi tuotos. Asiat saavat kuitenkin uudet mittasuhteet, kun pelin edetessä huonot puolet alkavat paljastua.

Ensimmäiseksi verenpainetta nostaa päähahmo Yew. Jos joku on sanonut Final Fantasy VII:n päähahmo Cloudia tai samaisen pelisarjan kahdeksannen osan Squallia angstisen tylsiksi ja vaikeasti tykättäviksi kiukkupusseiksi, ei ole nähnyt vielä mitään. Yew’n tarinakehikkona toimivat päiväkirjamerkinnät laittavat kaikessa ruikutuksessaan pelaajan toivomaan pelkkää pahaa päähenkilölle, ja kun muutkaan avainhahmot eivät missään vaiheessa tee mitään, mikä saisi pelaajan niistä välittämään, on vaikea puhua seikkailusta, jonka pariin haluaisi hyvän kirjan tavoin palata jatkuvasti.

Toinen isompi miinus on pelin outo tapa vetää homma aika ajoin Deadpool-tason läpänheitoksi. Neljännet seinät kaatuvat dominopalikoiden lailla kun hahmot heittelevät keskenään outoa huulta mm. animesta, peliä pelaavasta pelaajasta ja muista videopeleistä. Tietysti hyvät japsiroolipelit sisältävät myös humoristisia hetkiä, vaikka suuria epookkeja ovatkin, mutta Bravely Secondin solkenaan virtaava huumori rikkoo jatkuvasti suuren seikkailun ja dramatiikan tuntua. Lisäksi vitsailu lähinnä haukotuttaa.

Rohkeasti toinen

Bravely Second: End Layer on oiva lisäys 3DS:n uskomattoman kovaan pelikirjastoon. Teknisesti kyseessä on yksi konsolin kovimmista peleistä, ja vaikka se ei tarjoakaan kovinkaan paljon uudistuksia edeltäjäänsä verrattuna, on sen status jatko-osana oikeutettu. Pienet, immersiota rikkovat viat kuitenkin kestävät läpi koko pelin keston (20-30h), ja lisäksi se saattaa tuntua hieman pliisulta ja simppeliltä 90-luvun roolipelien parissa kasvaneille.

Genren – ja ennen kaikkea Bravely Defaultin – ystäville Bravely Second on silti ehdottomasti hankkimisen arvoinen peli, ja niille jotka odottavat kuumeisesti 3DS:lle ilmestyviä uusiojulkaisuja Dragon Quest VII:stä ja VIII:sta, Bravely Second on hyvää ajantappoviihdettä ennen näiden kahden mestariteoksen saapumista.

Hankintaa vielä epäilevien kannattaa ladata pelin reilun kokoinen (siis mitaltaan) demo 3DS:n eShopista.

Tähtiä: 3/5
Kehittäjä: Silicon Studio
Julkaisija: Square Enix
Alustat: 3DS
Testattu: 3DS
Verkkosivut: https://www.nintendo.co.uk/Games/Nintendo-3DS/Bravely-Second-End-Layer-1027213.html

Arvostelija: Miicca Lehtonen

Retrolordi.com kiittää arvostelukappaleesta!

Ei kommentteja